Tapasimme kaupungilla yhden tutun muutama viikko sitten. Tuttu harrasti höntsäilylätkää ja heillä oli tulossa joukkeilta (meinasin käyttää sanaa ”saunailta”, mutta niitähän ei täällä päin harrasteta). Tuttu ei ollut kuitenkaan osallistumassa iltaan, koska ”ei tunne sieltä ketään”. Tuttavamme heittämä lause jäi pyörimään mieleeni. Kuinka erilaisia me ihmiset ollemmekaan. Mietin vaan, että jos itse olisin viimeisen viiden ja puolen vuoden aikana (jonka… Read more →
Sitä aina ajattelee, että minäpäs en ole vanhentunut yhtään. Taulussa kolmeviis, mutta mieli edelleen kuin kahdeksantoistavuotiaalla. Itse olen lapsenmielinen. Ja lapsekas. Ja lapsellinen. Ja vaikka mielelläni väitänkin, että pääkoppani sisässä asustelee vielä se parikymppinen neitokainen, olen varma, tai ainakin toivon, että viimeisen viidentoista vuoden aikana on jotakin henkistä kasvua tai ylipäätään jotakin muutosta (parempaan), tapahtunut. Lapsettomana, autottomana, koirattomana, työttömänä ja… Read more →
”Etsimme tarkkaa, tunnollista ja ulospäin suuntautunutta henkilöä, jolla on alan koulutus ja minimissään kolmen vuoden työkokemus vastaavanlaisista tehtävistä. Olet kunnianhimoinen ja haluat kehittyä oman alasi ammattilaiseksi. Haasteelliset työtehtävät motivoivat sinua, mutta ymmärrät, että päivittäiset rutiinit ovat myös osa toimenkuvaasi. Kykenet itsenäiseen työskentelyyn, ymmärtäen kuitenkin roolisi tärkeyden osana tiimiä. Tykkäät työskennellä pienten yksityiskohtien parissa, mutta hallitset vaivatta myös suuria kokonaisuuksia etkä… Read more →
Olla oman itsensä herra. Se on kevyesti työssä olemattomuuden paras puoli. Aikataulun joustavuus ja jopa täydellinen aikatauluttomuus. Ja aurinko. Vapauskohtaukseni kuluneelta viikolta: Aurinko paistaa. Pilvettömältä taivaalta (Växjössä näin ei ole käynyt sitten viime syyskuun). Energiaa ja intoa puhkuen lähden salille. Niin kuin useasti ennenkin, päätän kävellä reilun kolmen kilometrin matkan. Noin kilometrin jälkeen saavun Stora Torgetille, jonka läpi tieni kuntosalille… Read more →
”Nyt täytyy lopettaa, Melodifestivalen alkaa ihan justiinsa.” On lauantai-ilta ja lopetan juuri puhelua Suomeen. Lopetan puhelun, että ehdin katsomaan euroviisukarsintojen toiseksi viimeisen karsintakilpailun ihan alusta asti. Siis what the fuck. Tiesin kyllä tänne muuttaessani, että ruotsalaisilla koko euroviisuhömppä on lähtenyt lapasesta. Mutta en tiennyt, että jokaista karsintaa katsoo paikan päällä tuhansia katsojia, telkkarista parhaimillaan kolme miljoonaa ja että kyseessä on… Read more →
Viime viikolla yhtenä iltana googlailin varmaan neljä tuntia yhteen putkeen eri vuokratyöfirmojen nettisivuja. Profiilini löytyy jo yhden jos toisenkin firman sivuilta, mutta nyt olin päättänyt lätkäistä sen kaikkialle, mitä käsiini löytäisin. Halusin olon, että työnhakijana olen tehnyt ihan kaikkeni. Ja kun on sataan kertaan kirjoittanut eri saiteille, että aloitti tradenomiopinnot tammikuussa 2003 ja työehteisöviestijän erikoisopinnot päättyivät kesäkuussa 2008 ja valinnut… Read more →
Mitä sinulle tulee mieleen sanasta työtön? Laiskanpulskea ihmispolo, joka makoilee kotisohvalla nenäänsä kaivellen? Mitään aikaansaamaton vätys, joka valittaa töiden puutetta tekemättä asialle kuitenkaan mitään? Jos mielikuvasi on ylläkuvatun kaltainen, voin kertoa omakohtaisesta kokemuksesta, että tämä mielikuva on kaukana todellisuudesta. Työnhakijan jos jonkun on oltava aktiivinen ja sata lasissa koko ajan. Ja jos on työnteko rankkaa ja stressaavaa, niin työnhaku sitä… Read more →
Me ihmiset odotamme aina jotain: Kevättä, kesää, kesälomaa, joulua, perjantaita, huomista päivää, viikonloppua, lämpimämpiä ilmoja, parempia aikoja. Töistä pääsyä (toiset töihin pääsyä), juhannusta, joulua, syntymäpäivää, valmistumista tai lauantaita. Mitä ihminen tekee sitten silloin kun hän odottaa? Hän toivoo ajan kuluvan nopeammin. Hän toivoo, että tämä hetki, se ainoa joka hänellä on, kuluisi nopeammin. Toisin sanoen hän tuhlaa aikaansa. Mitä sitten… Read more →
Katselin tänään salilla ollessani itseäni peilistä. Tarkkailtuani kuvaani hetken aikaa päästä varpaisiin mietin, että jos voisin muuttaa yhden asian itsessäni, niin mikä se olisi? Vastaus oli lapsellisen helppo: Nilkat. Ottaisin laihat nilkat, kiitos. Laihat nilkat Laihat nilkat ovat kauniit. Jos ihmisellä on laihat nilkat, ei häneltä mitään puutu. Uskokaa minua, tiedän mistä puhun. Jo 13-vuotiaana olivat pohkeeni isommat kuin monella… Read more →
Ja matka jatkuu…. Matkustaminen ei ole aina ruusuilla tanssimista ja välillä vastoinkäymisiä sattuu enemmän kuin niitä jaksaisi rinkan lisäksi kantaa. Yllättävän vähillä olen itse kuitenkin selvinnyt, vaikka toisinaan on tuntunut että lento voisi edes joskus lähteä aikataulun mukaisesti tai rinkka edes kerran löytää perille laakista. Tai matkaajaneitonen voisi ainakin pitää tavaroistansa muuten vaan huolen… Kiinnittäkää turvavyöt! Lontoo, Heathrow 2009 Australian… Read more →