Miten tulisi selvitä, kun laskettuun aikaan on vielä kaksi viikkoa? Tai siis voiko siitä ylipäätään selvitä? Tai olisiko olemassa edes JOTAIN positiivista sanottavaa odottajalle – jotain, joka osattaisiin sanoa niin, ettei se ärsytä/vihastuta/herätä hallitsemattomia aggressiivisuuden tunteita? Ja jos joku nyt tulee sanomaan, että ”no ei sinne vielä kukaan ole jäänyt”, niin lupaan lyödä. Oikeasti. Seitsemän kuukautta meni lähes siivillä, välillä… Read more →
Kategoria: Yleinen
Meidän koronavuotemme
Matkoja Suomeen läheisiä tapaamaan ja sieltä vierailuja meille. Minä ja vauva mukaan J:n työmatkalle Etelä-Ranskaan pariksi viikoksi, road trip Lappiin ja O-ringen (maailman suurin suunnistustapahtuma) Uppsalassa kesällä kavereiden kanssa. Näistä piti minun ensimmäinen äitiysvuoteni olla tehty. Ihanaa lomailua, vapautta ja vauvantuoksua. Vauvaharrastuksia, pitkiä vaunulenkkejä, kahvitteluja ja treffejä toisten äitien kanssa. Vaan toisin kävi. Tai no vaunulenkeistä tuli kyllä todella pitkiä,… Read more →
Born in 80’s
Olin jokin aikaa sitten kiropraktikon vastaanotolla (vanhat paikat kremppailee ja joskus jokin hermo jää sellaiseen jumiin, ettei niitä omilla harjoitteilla ja hieronnoilla saa auki). Vastaanotolla tapahtui kovin mielenkiintoinen kohtaaminen. Olin juuri tullut sisälle aulaan ja tavailin nimiä ovissa olevista nimikylteistä varmistaakseni tulleeni oikeaan paikkaan; sama vastaanottoaula kun palveli usean eri yrityksen asiakkaita. ”Onko tämä kiropraktikko?”, kysyi ääni takanani. Käännyin, ja… Read more →
Fantastinen Facebook
Facebookista voidaan olla montaa mieltä ja itsekin olen, syystä jos toisesta, pudottanut sen käytön minimiin. Eilen tosin sain riemullisen muistutuksen siitä , missä Facebook on parhaimmillan. Olen pitänyt päiväkirjaa enemmän tai vähemmän siitä asti, kun opin kirjoittamaan 5-vuotiaana. Erilaiset vihot ja kirjaset ovat olleet henkireikäni aina angstisista teinivuosista aikuisiän matkapäiväkirjoihin. Asioiden tarkkaan kuvaileminen (sivutolkulla analysointia: ”se katsoi muhun, kun kävelin koulunkäytävää… Read more →
Tänään on sunnuntai
…ja huomenna on maanantai, sitten tiistai ja sitten keskiviikko, torstai, pejantai, lauantai jne. Eli kun huomenna on maanantai, niin täytyy olla väsynyt. Inhottava, kamala pitkä työviikko edessa. Yöööök miksei aina voisi olla vaan viikonloppu. Sitten tiistai. No niin, maanantaista selvitty. Mikä ihmeen arvo on tiistailla? Kerran eräs ex-kollega totesi tiistain olevan ”mitäänsanomattomin päivä viikosta”. Istuin ja mietin, että miten yksikään… Read more →
Kultaiset korismuistot
Joskus kaipaan korisaikoja ja välillä on epätodellista ajatella, että pelasin koripalloa yli 20 vuotta. 22 vuotta se määritti elämäni ja minuuteni ja kuitenkaan tänä päivänä se ei ole mukana elämässäni muuta kuin kauniina muistoina ja kipeinä polvina. En edes tiedä kuka tai mikä olisin tänään, tai mitä kaikkea elämäni olisi ollut (tai mitä se ei olisi ollut), jos en olisi yli kahtakymmentä vuotta pompotellut… Read more →
Kolme kiloa ja elämä takaisin
On outoa ilahtua, kun vaa’an lukemat kertovat lisääntyneestä painosta. Tai olla loukkaantumatta, kun työkaveri kysyy: ”Oletkos Anna alkanut saamaan kiloja takaisin”. Puhumattakaan kommenteista: ”Olet alkanut saamaan taas lihaa luiden ympärille” ja ”Näytät elinvoimaiselta”, jotka saavat suorastaan hyppimään ilosta. Iloni on selitettävissä hyvin yksinkertaisesti. Olen aloittanut tervehtymisen. Olen vitsaillut, että laihtuminen on yksi tämän sairauden hyvistä puolista, mutta kyllä tosia asia… Read more →
Liika on liikaa
Crossfit-tunti. Sinulla on painoa tangossa vähemmän kuin kai yhdelläkään naispuolisella kanssatreenaajalla, mutta hädin tuskin jaksat tehdä sarjoja loppuun. Tanko ei vain meinaa nousta – voimaa ei ole. Ihmettelet, mutta minkäs teet. Toisen tunnin puolivälissä olevat box jumpit muuttuvat box stepeiksi, kun ei tärisevillä jaloillasi tulisi mieleenkään yrittää hypätä laatikon päälle. Askelluksista huolimatta sarjan puolivälissä pahanolon aalto pyyhkäisee ylitsesi. Ihmettelet. Häpeät. Crossfitissä käy vain loppuun… Read more →
Niistä kuuluisista kotitöistä
Kotityöt ja niiden jakaminen on yksi kiinnostavimmista parisuhdeasioista. Kuinka työt jaetaan ja tekeekö toinen siltikään mitään. Kuka mäkättää ja mistä. Yksi asia on varma: Kotityöt – ainakin joskus ja jossain muodossa – on takuuvarma riidanaihe parisuhteeseessa kuin parisuhteessa. En ikinä kyllästy kuuntelemaan tarinoita eri pariskuntien kotitöistä, niiden haasteista ja ratkaisuista. Meillä hommat sujuu ihan mukavasti (kun kerroin J:lle mistä aiheesta olen tällä… Read more →
Läsnä vai puhelimella?
Näin eilen bussissa töistä tullessani äidin, joka luki pienelle lapselleen kirjaa. Luki kirjaa! Jäin tuijottamaan tätä tapahtumaa ymmärtämättä, että miksi tuijotan. Kunnes se välähti: Kummallakaan heistä ei ollut puhelinta tai iPadia vaan heillä oli kirja, jota he yhdessä lukivat. Lumoutuneena tästä ihanasta lukuhetkestä salakuuntelin takapenkiltä sadun loppuun. Jäin miettimään. Yhtä kummallista on joka kerta, kun joku ihminen joskus on ilman puhelinta jossakin paikassa, oletteko huomanneet?… Read more →