Kategoria: Yleinen

Arjen auringot

Kerroin jokin aikaa sitten työkaveristani, joka tuli lastensa kanssa kannustamaan reittini varrelle, kun pyöräilin työmatkani (42 km) töistä kotiin. Jo silloin olin otettu tästä hänelle ehkä pienestä, mutta minulle suurta iloa tuottavasta teosta. Sittemmin, sen lisäksi, että hän järjestää kannustusjoukkoja työkavereilleen randomisti kesäisinä perjantai-iltoina, tämä samainen työkaverini opettelee suomea, jotta voi sanoa erilaisia tervehdyksiä suomalaisille kolleogoillemme ilahduttaakseen heitä,  kun nämä tulevat käymään toimistollamme. Hän hyppii tasajalkaa… Read more →

5 päivän mehupaasto

Paastosin viisi päivää. Paasto oli mehupaasto, johon kuului ainoastaan mehuja, paastoteetä ja kasvisliemikuutiovettä. Halusin tietää, miltä se tuntuu. Halusin kirkkaita hetkiä ja pilvissä leijailua. Katso miten kävi.    Ensimmäinen päivä Täynnä tarmoa ja urheutta haen heti aamusta paastopaketin mukana tulleen ohjevihkosen ja katson läpi aamun agendaa. Glauber-suolaa pari teelusikallista haaleaan veteen. Ruotsissa apteekit eivät suosittele suolihuuhtelua ja täytyy myöntää, että helpottuneena seurasin… Read more →

Elämännälkä

Eräs tuttavani aikoo kävellä Mexikosta Canadaan. Riemastuttavaa eikö. Itse sitä käy kävelylenkillä Växjö-järven ympäri. Hän aikoo kävellä yhden maanosan läpi. Toiset tykkäävät vähän pidemmistä lenkeistä. Hän sanoi itsensä irti töistä pari viikkoa sitten. Pomon ilme oli kuulemma ollut näkemisen arvoinen, kun oli kuullut syyn irtisanomiselle: Minä lähden kävelemään. Lähipiiri tietenkin alkoi heti olla huolissaan siitä ja tästä. Ja mitäs sitten… Read more →

Kuunteletko sinä?

Me ihmiset haluamme aina puhua ja kertoa tarinoita. Useimmiten itsestämme. Mitä me olemme tehneet. Mitä me ajattelemme. Miten meidän mielestämme. Välillä on vaikea keskittyä kuuntelemaan, kun odotamme vain, että pääsemme itse puhumaan. Moniko on oikeasti kiinnostunut mitä toisilla on kerrottavana? Kuinka moni oikeasti kuuntelee  ja kuinka moni on hiljaa vain odottaessaan, että pääsee itse puhumaan? On selvää, kun esim. kahvipöydässä istuu… Read more →

Hometown glory

Växjö on kuuluisa huonosta säästään. Täällä sataa aina. Tai tuulee. Tai sataa räntää. Tai on pilvistä.  Jos lähikunnissa, noin 30 kilometrin säteellä Växjöstä, paistaa aurinko/ei tuule/ei sada räntää, niin Växjössä ihan varmasti ei paista, tuulee ja sataa räntää. Kun nämä ovat lähtökohtina ja jokapäiväisiä totuuksia, on helppo yhtyä kaikkien marinaan Växjön huonosta säästä ja ainaisesta sateesta. Eikä vain yhtyä marinaan, vaan… Read more →

Pitkä ja pimeä yö…

”No ei Anna nyt pysty 90 kilometriä hiihtämään”, sanoi J puhelimessa veljelleen keskiviikkoiltana, kun tämä oli soittanut ja kertonut olevansa flunssassa, eikä näin pystyisi hiihtämään perjantai-iltana olevaa Nattvasaa. Ymmärsin kuulematta, että minua ehdotettiin mukaan leikkiin. Naurahdin huvittuneesti päätäni puistellen ja lähdin ruoantekoon. Kului viitisentoista minuuttia. Keittiöön kuulin, kun puhelinrinki kävi kuumana J:n kuumeisesti yrittäessä saada itselleen hiihtokaveria. Nattvasa hiihdetään yöllä… Read more →

Ilon ihmiset

”Monelta ajattelit lähteä pyöräilemään? Sun reitti menee mun kodin ohitse, mä tulen sitten kannustamaan sua. Lupaa sitten ettet lähde ennen kolmea, niin mä ehdin tulla katsomaan.” Sanoi työkaverini, kun erään viikon päätteksi olin ajatellut pyöräillä 47 kilometrin matkan töistä kotiin. Oletin hänen vitsailevan, mutta kun noin reilun 10 kilometrin jälkeen kaarsin erään pikkukylän erään keltaisen talon ohitse, näin 4 henkilön… Read more →

Hammaslääkärin sedät

Hammaskeijut liitetään hampaiden lähtöön lapsenomaisella ja  satumaisella tavalla. Minä sen sijaan liitän tähän tarinaan satumaiset hammaslääkärisedät. Tiistaiyönä minulla alkoi hervoton hammassärky. Vetelin paracetamolia ja ibuprofeiinia vuorotellen ja tungin jääpuusia suuhun. Nipistelin itseäni kämmenselästä, jotta en huomaisi hammassärkyä (se kun onkin niin helppo olla huomaamatta). En nukkunut silmäystäkään ja aamulla ei toivoakaan töihin menosta. Nyt luulette varmaan, että olin aamulla heti… Read more →

Pöytälaatikkoruno

”Minä ajauduin karikolle, ja sinä toit minulle aurinkoa ja sandaalit.” Näin lausui Tommy Tabermann unessani eräänä tammikuisena aamuna ja heräsin säpsähtäen. Kyse ei ole yhtä kuolemattomista sanoista eikä niistä tule syntymään mitään yhtä suurta kuin aikoinaan Pauli Juhani Leskisen uneen tulleesta lauseesta (nöyrimmät anteeksipyyntöni, että näin kevytmielisesti vertailen minun ja Hänen uniaan): ”Mies tuli vuonolta, näyttäen huonolta, norjalaispaitoineen”, mutta jotenkin… Read more →

Great Ocean Road

Sinulle, joka etsit töitä

Tätä kirjoitusta olen odottanut 5 kuukautta ja 16 päivää. Kirjoittanut hakemuksia sydänverelläni (ainakin melkein) ja  katsellut kadulta kateellisena ravintoloihin ja haikaillut työkavereiden ja after workien perään. Turhautunut riittämättömyyteeni ja lysähtänyt pikkuisen kasaan jokaisesta ”kiitos ei” –kommentista. Ja nyt vihdoin tämä päivä on koittanut: Olen saanut töitä. Koska tiedän minkälaista henkistä piinaa työnhakuprosessi pahimmillaan saattaa olla, täytyy minun kirjoittaa tämä posti.… Read more →