Elämännälkä

Eräs tuttavani aikoo kävellä Mexikosta Canadaan. Riemastuttavaa eikö. Itse sitä käy kävelylenkillä Växjö-järven ympäri. Hän aikoo kävellä yhden maanosan läpi. Toiset tykkäävät vähän pidemmistä lenkeistä. Hän sanoi itsensä irti töistä pari viikkoa sitten. Pomon ilme oli kuulemma ollut näkemisen arvoinen, kun oli kuullut syyn irtisanomiselle: Minä lähden kävelemään.

Lähipiiri tietenkin alkoi heti olla huolissaan siitä ja tästä. Ja mitäs sitten sen jälkeen, eikö sinulla ole mitään suunnitelmaa. Hänen suunnitelmansa on yrittää kävellä noin 20 kilometriä päivässä. Jos tuntuu hyvältä niin ehkä vähän enemmän, joku päivä voi taas olla että täytyy kävellä vähän vähemmän. Kyllä siinä on suunnitelmaa kerrakseen.

Tämän kaltaisesta ideasta ja no, hulluudestakin, on vaikea olla inspiroitumatta. Olen itse ollut samassa tilanteessa, että sanon itseni irti ja lähden vailla suunnitelmia vain elämännälkä kainalossa (ei kun oliko se olkapäällä). Seitsemän kuukautta muuttui vuodeksi (ei tosin kävellen), vuosi toiseksi jne.  Olen sanonut sen ennenkin, mutta en uskalla edes ajatella mitä olisi tapahtunut ja ennen kaikkea mitä EI olisi tapahtunut jos en olisi lähtenyt.

Ihanaa kun ihmiset tekevät juuri sitä mitä haluavat. Unelmoivat, uskaltavat, uhmaavatkin. Saavat elämästä irti. Aina kannattaa miettiä, että mikä on se kauhein asia, mitä voi tapahtua jos kaikki menee pieleen.

Niinpä.

Eikä unelmien tai uskaltamisen tarvitse olla aina jotain jumalattoman suurta tai lähtemistä jonnekin. Arki on täynnä unelmia. Onnea voi etsiä joka päivä ja ihan mistä tahansa. Välillä tarvitaan rohkeutta, joskus päättäväisyyttä. Uskaltaisiko hymyillä ja pyytää kahville. Saisiko vihdoin aikaiseksi olohuoneen seinän tapetoinnin. Alottaisiko säästämään, että ensi kesänä päästäisi koko porukka reissuun. Olisiko vihdoin aika lopettaa unelmointi omasta yrityksestä ja oikeasti aloittaa se. Mitäs näille pöytälaatikon kirjoituksille tekisi, voisiko joku muukin ihan oikeasti haluta lukea niitä.

Tärkeää on, että on unelmia. Ja tärkeintä on, että ei koskaan naura toisen unelmille. Ihminen, jolla ei ole unelmia, ei ole paljon mitään.

  2 comments for “Elämännälkä

  1. äiti
    21.4.2017 at 18:23

    Sulla näitä unelmia on ollut ja paljon olet niitä pystynyt toteuttamaan. Varmaan olen ennekin sanonut, että kehen olet mahtanut tulla et ainakaan meihin. Isäsi ei ole koskaan lähtenyt Forssasta minnekkään, myöskin minä olen tänne jäänyt minne vanhempani meidät toi. Niin kun on lähes koko ikänsä täällä asunut, ei varmasti osaisi mihinkään muualle mennäkkään, en ehkä haluaisikaan. Meidän elämä on täällä ja pysyy. Kirjoitan näitä juttuja pötköön kun pelkään, ettei kirjoitus karkaa käsistäni ennenkuin se on valmis. Molemmat ollaan sentään oltu Turussa jonkin aikaa, Matti armeijassa ja minä apuhoitajakoulussa. Kyllä sekin ihan mukava paikka on, vaikka sitä kaupunkia aina parjataankin. Mutta sinne mennään mihin elämä kuljettaa. Kirjoitus oli mielenkinntoinen.

  2. Anna
    24.4.2017 at 20:26

    No mutta te olette olleet onnellisia yhdessä paikassa, eikä ole ollut tarvetta lähteä minnekään. Mikäs sen mukavampaa. Ei tarvitse lähteä etsimään, kun on jo löytänyt <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.