Paastosin viisi päivää. Paasto oli mehupaasto, johon kuului ainoastaan mehuja, paastoteetä ja kasvisliemikuutiovettä. Halusin tietää, miltä se tuntuu. Halusin kirkkaita hetkiä ja pilvissä leijailua. Katso miten kävi.
Ensimmäinen päivä
Täynnä tarmoa ja urheutta haen heti aamusta paastopaketin mukana tulleen ohjevihkosen ja katson läpi aamun agendaa. Glauber-suolaa pari teelusikallista haaleaan veteen. Ruotsissa apteekit eivät suosittele suolihuuhtelua ja täytyy myöntää, että helpottuneena seurasin tätä ohjeistusta. Glauber-suolan tarkoituksena on ajaa sama asia (onnistui). Suolaveden jälkeen sai nauttia 1,5 dl omenamehua ja yhden kupin paastoteetä. Jännittävää. Tajusin, että en oikeastaan edes tiedä mihin olen ryhtymässä. Ohjeistuksista huolimatta en ollut keventänyt ruokavaliotani paastoa ennen oikeastaan ollenkaan. Syön kasvisruokaa ja aika herkuttomasti kaiken kaikkiaan muutenkin. Kahviakin nautin hyvin kohtuudella, joten ajattelin kevennyksen olevan tarpeetonta.
Aamupäivä sujui suhteellisen kivuttomasti. Kulutin viimeiset energian rippeeni pesutuvalla ravaamisen (se onni, kun ei ole pesukonetta ja pesutupa sijaitsee eri rakennuksessa ja pestävänä on 1,5 viikon pyykit). Puoli yhdeltä tuli nälkä, kun maha ymmärsi, että aamupalaa ei tipu ja lounastakaan ei kuulu. Ajattelin, että tässäkö tämä nyt on, pelkkää nälkää koko viisi päivää. J sai hakea loput pyykit kun olin siirtynyt sohvalle lepäilemään ja surkuttelemaan kohtaloani.
Jotenkin päivä sujui. Tiedän monia, joille ensimmäinen päivä ei tunnu missään, mutta ikävä kyllä en lukeutunut tähän joukkoon. Olin väsynyt, ärtyinen, ajoittain nälkäinen ja huono-vointinen. Päätäkin särki. Mieli pyöri suklaassa ja karkeissa ja kaikissa niissä ihmisissä, jotka ehkä juuri tällä hetkelläkin niitä nauttivat. Olisin voinut tappaa yhdestä Noitapillistä. Pienen pieni hyvänolon tuulahdus pilkahti ”illallisen” (1 dl vihannesmehua sekoitettuna puolikkaaseen kasvisliemikuutioon ja 4 dl veteen) jälkeen. Olin ollut huonovointinen ja nälkäinen, mutta ”ruoan” jälkeen kirkastui hetkeksi, ja jotenkin ymmärsin tästä pienestä ohimenevästä hetkestä, että paastoamisesta voi tulla hyvä olo. Kävin päivän aikana kolmella lyhyellä kävelylenkillä. Olin epäsosiaalinen ja väsynyt. Nukuin yön todella hyvin heräämättä kertaakaan (mitä normaalisti ei tapahdu koskaan).
Toinen päivä
Heräsin suhteellisen virkeänä ja iloissani hyvistä yöunista. Virkeys katosi kylläkin melkein saman tien ja olo oli aika halju oikeastaan koko päivän. Alavireinen, energiaton ja sumuinen. Mieleen hiipi ajatuksia koko paaston järkevyydestä ja oli vaikea perustella itselle, miksi ihmeessä haluan olla syömättä viisi päivää. Kävin kaupungilla ja kaupoissa sekä illalla salibandyssa ja saunassa. Se teki hyvää vaikkakin kasvatti nälkää. Treenien jälkeen olikin sitten ihana nauttia sitä puolikasta kasvisliemikuutiota liotettuna 4 dl veteen kun J veteli pizzaa tuplajuustolla (kysyi kylläkin luvan ensin). Muuten on onni, että olen kasvissyöjä, eikä J:n kanariisit houkuttele sitten yhtään millään tavalla.
Kaiken kaikkiaan kurja päivä ja jännitti miten selviäisin seuraavan päivän töissä. Se, että kelloja siirrettiin taaksepäin lisäten kärsimystäni yhdellä kokonaisella tunnilla, ei varsinaisesti saanut kiljumaan riemusta.
J:n kommentti illalla ennen nukkumaanmenoa valottaa tilannetta aika hyvin: Tiedäthän sitten, että työkavereille töissä et voi kiukutella tällä tavalla. Ja kun sitten säbäkaverit treenien jälkeen toivottivat tsemppiä koitokseen, mietti J että kummallekohan toivotukset oli tarkoitettu. Joten kyllä, viiden päivän paasto oli koettelemus meille molemmille.
Kolmas päivä
Jälleen aivan mahtavat yöunet takana. Aamu tuntui helpolta ja olo jopa melkein energiseltä. Mieli oli ihan jees, ja se oli suuri muutos edellispäivään. Bussissa kuitenkin iski näläntunne, joka ei helpottanut oikeastaan koko päivänä (ehkä sittenkin olisi ollut järkevää keventää ruokavaliota ennen paaston aloittamista). Kasvisliemikuutiot ja punajuurimehut alkoivat oksettaa.
Työpäivä sujui yllättävän hyvin, vaikkakin välillä tuntui, että tavallisen sähköpostin kirjoittamiseen kului triplasti aikaa normaaliin verrattuna. Työkavereiden mielestä näytin väsyneeltä. Neljännen päivän luvatun ”kaikki tuntuu kivalta ja kevyeltä ja elämä on superia” voimalla jaksoin eteenpäin. Kuitenkin vielä vilu ja pieni väsymys. Ei ollenkaan optimaalisin olotila.
Toiset ovat sanoneet treenanneensa lähes normaalisti koko paaston ajan, ja ehkä ”normaalia” treenaamista olisikin voinut suorittaa, mutta Crossfit on kaukana normaalista. Lähdin kuitenkin boxille mukaan ja tein salilla omaa kevyttä treeniä. Olo oli ihan hyvä, kuten aina urheilun jälkeen, sitä ei näemmä paastokaan voi pilata. Illalla vielä nälkä, mutta mieli positiivisena tosiasiasta, että tätä piinaa on jäljellä vain kaksi päivää. Huomasin miettiväni, että mikäli olo ei kohene, en mitenkään voisi suositella tätä kenellekään. Koko homma tuntui enemmänkin kamppailulta.
Neljäs päivä
Aika huonosti nukuttu yö. Missäs pirussa on se euforinen olotila, joka neljäntenä päivänä pitäisi saavuttaa? Ei ainakaan täällä. Kaiken rehellisyyden nimissä olin paljon pirteämpi ja kirkkaampi päästä kuin edellisenä päivänä, mutta todella energiseksi en kuitenkaan oloani olisi voinut kutsua. Rappuset sai hengästymään ja pieni juoksu bussipysäkille huohottamaan. Vaikka olo oli suhteellisen hyvä, pieni sitkeä näläntunne vaivasi melkein koko päivän. Moni on sanonut, että nälkä ei vaivaa, mutta mieliteot ovat lähes ylitsepääsemättömiä. Kohdallani se oli täysin toisinpäin. Noitapillejä lukuun ottamatta mielitekoni eivät ole mitenkään ylitsepääsemättömiä, mutta nälän tunne vaivasi. Tosin se ei ollut sellaista kiljuvaa kokonaisvaltaista nälkää, mutta pieni, kaihertava nälkä oli läsnä ja vatsassa tyhjä kolo. Tämä hämmensi minua, koska en ole ”ruokaihminen” ja saatan normaalistikin olla pitkiä aikoja ajattelematta ruokaa tai tuntematta nälkää, eivätkä annoskokoni ole ne suurimmat.
Seuraavana päivänä (viidentenä päivänä eli siis viimeisenä) olisi työmatka Köpikseen. Vähän mietitytti kuinka jaksan, koska edessä oli pitkä päivä aamukuudesta ilta kahdeksaan, täynnä koulutusta ja palavereita. Olo oli kuitenkin nousujohteinen, joten toivoin leijailevani pilvissä.
Viides ja viimeinen päivä
Avasin silmät ja tunnustelin oloani. Normaali. Ei euforiaa, ei kirkastumista ja sama pieni näläntunne. Päivä meni kuitenkin hyvin ja sallin itselleni pari extrakuppia mehua, vain jaksaakseni pysyä virkeänä koko pitkän päivän. Paaston ensimmäinen hyvä hyvä puoli tuli esiin illalla. Normaalisti Köpis-päivien jälkeen olen nälkäinen ja nuutunut jo junamatkalla kotiin. Nyt ei kummastakaan ollut tietoakaan. Kävin kaupassa, tein ruokaa ja alotin siivoamaan illalla yhdeksältä! Voin kuvitella, että jos olisin jatkanut paastoa, olisi tämä energinen olo ollut ehkä seuraavien päivieni ilona. Tämä ei kuitenkaan ollut vaihtoehtona – mehupaastopaketti oli ”vain” viidelle päivälle (tosi harmi) sekä olin henkisesti iloinnut syömisen aloittamisesta jo kolme päivää. Ilta sujui siis kevyissä tunnelmissa ja kuudennen päivän leijailin pilvissä, koska olin selvinnyt voittajana ja koska saisin viimein ja vihdoin syödä kanelinäkkileivän aamupalalla töissä.
Yhteenveto
Painoa lähti neljä kiloa ja paasto teki varmasti hyvää elimistölle. Keho sai levätä, kun sen ei koko ajan tarvinnut työskennellä ruoan kanssa. Ihosta tuli ehkä hivenen pehmeämpi. Mutta muuten en fyysisesti tuntenut (positiivisia) asioita. Lisäksi henkisellä puolella minua häiritsi, että toivoin koko ajan ajan kuluvan nopeasti. Filosofiani kun on yrittää nauttia jokaisesta hetkestä ja ylipäätään yrittää olla läsnä hetkessä. Tämä soti paastofiiliksiäni vastaan, koska en halunnut olla hetkeäkään siinä nälkäisessä fiiliksessä läsnä.
En ole lukenut montaakaan kovin negatiivista paastokokemusta, mutta omani ehkä lievästi kallistuvat siihen suuntaan. Osaltani kaikista mahtavinta oli se, että selviydyin. Olin oman itseni herra ja mieliteot tai nälkä eivät saaneet ylivaltaa. En tykkää kaupassa käymisestä tai ruoanlaitosta, joten miellyttävää oli myös se, kun kumpaakaan näistä ei tarvinnut tehdä viiteen päivään. Siinäpä ne. Voisin ehkä mahdollisesti paastosta uudestaan. Odotan kuitenkin ensin, että aika kultaa muistot.
