Vielä kuusi yötä, viikko töitä, vähän pakkaamista, viimeisiä hankintoja ja tämän kesän, ellei jopa tämän elämän, unelmareissu on tosi asia. Joskus en meinaa ymmärtää, että olen antanut kulua kokonaiset 37 vuotta ilman teiniunelmani toteen laittamista ja nyt kun siihen on enää muutama yö, en meinaa housuissani pysyä. Pohjois-Amerikka here I come!
Tämän hetken travel plan näyttää tältä: Vancouver–Whistler–Seattle–Hillsboro–San Francisco–San Clemente–San Diego–Los Angeles. Ensimmäinen viikko vietetään siis Kanadan puolella, jonka jälkeen junalla Seattleen, jossa vietetään pari yötä, vuokrataan auto ja huristellaan sillä sitten rannikkoa alaspäin (tai J huristelee ja minä toimin kartan (lue: Google Mapsin) lukijana.
Vancouverissa fiilistellään kaunista kaupunkia ja Whistlerissä vaellellaan ja maastopyöräillään henkeä salpaavissa maisemissa. Seattlessa sohvasurffaillaan ja katsotaan baseballia. Alkumatkan yksi ehdoton huipennus on parin yön pysähdys Hillborossa, Oregonissa ja vierailu vanhojen tuttujen luona. Sitten on San Francisco, joka nyt vaan ei voi mennä pieleen (ja kyllä, aion ihan oikeasti laittaa ne kukat päähän). San Clementessä on tarkoitus surffata neljä päivää – California dream, baby! Los Angeles ei ole kummankaan meidän suurin kiinnostuksen kohde, mutta pari päivää säästetään sinnekin, onhan se nyt kai kuitenkin vähän must tällaisella reissulla.
Matkan suunnitteluun on käytetty enemmän aikaa kuin minkään muun matkan suunnitteluun koskaan aiemmin ja 21 yöstä yöpaikka on varattu jo 10 yölle. Mukaan mahtuu hostellia, motellia ja sohvasurffailua niin tuntemattomien kuin tuttujenkin luona ;-)
Odotukset tälle road tripille on korkeat ja on vaikea kuvitella, että matkasta mitenkään voisi tulla pettymys. Kaikkea toki voi sattua ja tapahtua, varsinkin kun matkustajina olemme me. Yleisesti ottaen minun matkustustuuri on, no, olematon (muistatte varmaan ne rinkan hukkumiset Australiassa ja jopa Köpiksessä ja Hki-Insbruck-lennon muuttuminen Hki-Riika-Kööpenhamina-Zürich-Insbruckiksi jne.) ja J:llä sitten taas matkustustuuri on, no, (ruotsalaiseen tapaan) Hannu Hanhimainen. Siitä onkin pakko kertoa yksi asiaa avaava esimerkki:
Minä tykkään mennä lentokoneeseen ensimmäisten joukossa. Seison siis yleensä lähtöportin luona ja (jos koneeseen ei ole erityisiä ryhmäjakoja), menen koneeseen ensimmäisten joukossa. J ei todellakaan seiso ja jonota, vaan istuu niin pitkään kuin viimeinenkin matkustaja on jo melkein lähtöportilla, ja tulee koneeseen viimeisenä. Kevään Pariisin reissun teimme EasyJetillä. Koska J tuli koneeseen viimeisenä, joutui hän laittamaan käsimatkatavaransa ruumaan, koska tilaa koneessa ei enää ollut. Jouduimme siis kuitenkin odottamaan Pariisin päässä matkalaukkujen tuloa, vaikka nimenomaan tältä luulimme välttyvämme kun matkataan vain käsimatkatavaroilla (hyvästä tuurista jopa tässä kertoo se, että koska hän tuli koneeseen viimeisenä ja pitkänä ihmisenä, pääsi hän istumaan ensimmäiseen riviin, jossa on enemmän jalkatilaa).
Kotimatkalla olin päättänyt kokeilla J:n tapaa ja istuimme kaikessa rauhassa boordauksen aloittamista odotellen. Kunnes yhtäkkiä mieleemme tuli menolennon laukkuepisodi; Köpiksen päässä tekisi tiukkaa ehtiä junaan, joten ehkä kuitenkin olisi hyvä mennä koneeseen ensimmäisten joukossa ja varmistaa, että laukku saadaan koneeseen. No, tässä vaiheessa se oli kuitenkin jo myöhäistä, koska muut olivat jonottaneet hyvän tovin. Jouduimme jonon viimeiseksi. Jono oli pitkä. Kului hetki, ja kuulutettiin: Hyvät matkustajat, joudumme valitettavasti vaihtamaan porttia, uusi portti on 35. Käännyimme lentokenttähenkilön näyttämään suuntaan ja siinähän se oli, heti melkein selkämme takana. Käännyimme kannoillamme, koko pitkä jono meitä seuraten ja hupsista, olimme kuin olimmekin ensimmäiset ihmiset koneessa. Tässä pieni esimerkki siis J:n hyvästä tuurista. Toivokaamme, että se kompensoi omaani.
Sitten vielä kun muistamme ottaa kaikki laukut mukaan, emmekä jätä niitä Växjön juna-asemalle ja pitää passit matkassa, emmekä jätä niitä lentoaseman kahvilaan, niin eiköhän tästä ihan mukava reissu tule. Te, jotka olette missanneet matkakommellukseni aiemmin, voitte käydä lukemassa ne täältä: Matkamuistoja osa I & Matkamuistoja osa II
6 comments for “Unelmien road trip”