”Minä ajauduin karikolle, ja sinä toit minulle aurinkoa ja sandaalit.”
Näin lausui Tommy Tabermann unessani eräänä tammikuisena aamuna ja heräsin säpsähtäen.
Kyse ei ole yhtä kuolemattomista sanoista eikä niistä tule syntymään mitään yhtä suurta kuin aikoinaan Pauli Juhani Leskisen uneen tulleesta lauseesta (nöyrimmät anteeksipyyntöni, että näin kevytmielisesti vertailen minun ja Hänen uniaan): ”Mies tuli vuonolta, näyttäen huonolta, norjalaispaitoineen”, mutta jotenkin tajusin että tämä oli merkki. Ei Herra Suuri T. Tabermann olisi muuten lähestynyt minua näin (nyt on sopiva hetki naurahtaa kyynisesti). Jos kerran itse Tommy on sitä mieltä, että nyt on runon aika, niin kyllä tämä tyttö antaa sitten mennä.
En usko lupauksiin. Ihmisen tulisi elää jokainen päivä niin, että lupauksia ei tarvitse tehdä. Ei ensi vuodelle, huomiselle tai kesälle. Jos haluat elää terveellisemmin, elä terveellisemmin. Jos haluat laihtua, laihduta. Jos tuntuu, että tupakointi saattaa tappaa, lopeta. Ei siihen vaihtuvaa vuotta tarvita. Mutta olen nyt joka tapauksessa luvannut itselleni, että kirjoitan taas enemmän.
Ja nyt aloitan lupaukseni lunastamisen. Julkisesti ja Tommyn rohkaisemana. Pöytälaatikkorunoni, olkaa hyvät. Runo sopii oikeastaan tähän päivään mainiosti. Tänään Facebook nimittäin ilmoitti, että minä & pupuliini olemme olleet 6 vuotta Facebook-kavereita. Woho, mikä virstanpylväs! (Siis mitä ihmiset oikeasti ovat tehneet ennen somea?))
Tässä. Aitona ja alkuperäisenä; yhtä rosoisena kuin sen alunperin pienen victorialaisen work in -hostellin pihalla Australiassa 6 vuotta sitten kirjoitin.
**********************
TAHDON ETTÄ SINÄ
Tahdon että sinä
kannat minut reppuselässä
vaikka kaikki katsoisi
Tai vaikka kukaan ei katsoisi
Tahdon että sinä
juot kanssani halpaa viiniä
missä tahansa märällä nurmikolla
poltat ketjussa
Tai ainkin annat minun
Tahdon että sinä
annat minun istua sylissäsi
kun muut istuvat tuoleissaan
vaikka katsoisit muualle
tahdon että sinä
Näet minut
Tahdon että sinä
jaat kanssani
maidon, huolet
ja makaroonit
paahdat ehkä leipäni
Kysyt olenko onnellinen
Tahdon että sinä
tapat hämähäkin vain
jos et voi antaa sen elää
et vaadi minulta mitään
Mutta haluat kaiken
Tahdon että sinä
pakkaat autoon tavaramme
Ajat
en välitä minne
määränpää yhdentekevä
Mutta yhteinen
4 comments for “Pöytälaatikkoruno”