Vancouver

Vancouverissa. Matkat meni oikein hyvin. Tai molemmat lennot olivat tunnin myöhässä ja junassa kaadoin kahvit J:n vaaleille housuille ja sitten Köpiksen lentokentällä J unohti puhelimensa ravintolaan (ja sai sen takaisin, niin kuin me aina saadaan, eikä siksi koskaan opita). Mutta muuten oikein hyvin.

Vancouver on ihana! Tänään vuokrattiin aamulla pyörät ja ollaan pyöräilty koko päivä, lähinnä merenrantaa pitkin ja ihasteltu maisemia. On ihan uskomatonta, että samalla silmäyksellä näkee meren, rannan, metsää, vuoria ja pilvenpiirtäjiä. Ihmiset on huikean ystävällisiä ja kaikki lenkkeilee. Auringon kanssa kävi vanhanaikaiset, kun aamulla lähtiessä oli pilvistä ja kylmähköä ja sittemmin lämmintä. Odotellaan, että tämä kirkuva puna muuttuu kauniin tasaiseksi rusketukseksi.

Tarvitsisin kolme päivää hostellimme ja sen ympäristön kuvaamiseen. Emme tunnetusti halua laittaa yöpymisiin yhtään ylimääräistä, ja tästä johtuen edullisten (mutta hyvien) majapaikkojen löytäminen on erikoisalaani. Mutta aina ei voi voittaa. Tai no, jos löytää 2 hengen private roomin suht läheltä Vancouverin keskustaa alle 50 dollarilla, voi kuvitella voittaneensa. Mutta sitten kun hostellin (ei kun anteeksi hotellin) lähiympäristöstä ei löydy muuta kuin prostituoitua, narkomaania, narkomaania ja prostituoitua ja ”hotellin” pubi on täynnä heitä tai heidän tuttujaan, niin alkaa pikku hiljaa tajuamaan, että juuri tällä kertaa olisi ollut ehkä paikallaan maksaa se muutama kymppi enemmän.

Asunnottomia, alkoholisteja, kodittomia ja prostituoituja ei ole vain yksi tai kaksi tai sata, vaan he ovat kansoittaneet kadun, jolla hotellimme sijaitsee monen sadan metrin matkalta. He nukkuvat, seisovat, tanssivat, ryömivät, hyppivät ja/tai konttaavat vieri vieressä siten, että äkkiseltään voisi kuvitella olevansa lauantai-markkinoilla. Näkymä on epätodellinen, kuin jostakin elokuvan kohtauksesta – näytelty ja suuria yleisöjä varten tehty. On laihaa narkkarimummoa napapaidassaan, lasikatseisia rasvatukkaisia nuoria miehiä adidasverkkareissaan ja parikymppisiä, anorektisia, kaukana muissa unelmissa eläviä teinityttöjä. Se on raadollista. Me koemme tällaisen epämiellyttävän asian kolmena päivänä elämästämme. Toisille se on koko elämä.

Huvittavaa oli kuitenkin, kun tänään aamulla puoliyhdeksältä kävelimme saman kadun läpi (reippaana urheiluvarusteissamme pyöränvuokrausreissuun) ja vastaan tuli kadun asukki, tietyllä tapaa hyvin herrasmiesmäinen setämies ja huikkasi meille: Te olette hyvännäköisin pari, jonka olen tänään tavannut. Vähän nauratti, vaikka eihän sitä nyt voinut ottaa kuin suurena kohteliaisuutena.

Ihan uskomatonta, että tämä oli loman ensimmäinen päivä, tuntuu kuin olisimme olleet matkalla jo viikkoja. Huominen vielä täällä ja sitten Whistleriin.

Vancouverin kuvaaminen jatkuu huomenna. Tässä kuitenkin vähän tämän päivän satoa:

 

 

  4 comments for “Vancouver

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.