Joskus sitä ei ehdi edes lähteä matkalle, ennen kuin asioita sattuu ja tapahtuu. Tässä lyhyt katsaus tähän viikkoon ja siihen, mitä tapahtui kuin olin tyytyväisenä itseeni painanut, ”Julkaise”-nappia jukaistakseni edellisen blogikirjoitukseni:
Bling! Sain sähköpostia surffihostellista (puoli minuuttia sen jälkeen, kun olin blogissa ylpeänä julistanut matkasuunnitelmamme ja kuinka me niin olemme paljon suunnitelleet ja varanneet) että olin varannut väärin (yhden hengen huoneen kahdelle) ja maksanut siis vain yhden hengen yöpymisistä. Hostelli voisi kyllä järjestää huoneeseen toisen sängyn, mutta meidän pitäisi maksaa monta sataa dollaria lisää. Surffipaketti, joka oli ollut mielestämme ”todella halpa”, sai näin hieman lisähintaa ja pienimuotoista hampaitten kiristelyä siinä sunnuntai-illan myöhäistunteina. Pienen miettimisen jälkeen päätimme kuitenkin pitäytyä suunnitelmassa, emmekä lähteä yrittämäänkään varauksen peruuttamista. Muutamat sähköpostit ja homma hoidossa. Paitsi että ihan loppujen lopuksi kävikin vielä ilmi, että olin jotenkin taas onnistunut käsittämään väärin ja lisämaksettavaa ei tulisikaan useita satoja dollareita, ainoastaan kaksi. Ja kyllä, olen tarkastanut asian moneen kertaan ja hostelli on ollut koko ajan oikeassa ja mistään kusetuksesta ei ole kyse. Vaaleatukkaisuudesta mieluummin. Ehkä tällaisista väärinymmärryksistä johtuen en yleensä varaile kauheasti mitään etukäteen.
No niin, surffipaketti-varaus (taas) kunnossa. Seuraavana päivänä aloin sitten tarkastelemaan matkalippuani, jossa luki vain etu- ja sukunimeni. Työkaverini kertoi että kyllä, USA:han mentäessä on oltava nimi lipussa tasan niin kuin se lukee passissa. Klunks. Olin vielä teroittanut J:lle (jonka virallinen etunimi on eri kuin kutsumanimi), että hänen pitää kirjoittaa kaikki nimet lippuun, niin kuin ne ovat passissa. Jokseenkin epäloogista, että intän häntä tekemään näin, ja sitten toimin itse toisin. Tästä koitui yhden päivän kestävä pienehkö stressi, googlaaminen ja tietojen etsiminen. Stressitasoa sai myös nousemaan Flightfinderin (jonka kautta matkat varattiin) ensimmäinen vastaus tiedusteluuni: ”Lentoyhtiö, kuten emme myöskään me, voi taata että sinut päästetään koneeseen, jos nimesi ei ole kirjoitettu täsmälleen samanlaisesti sekä passiin että lippuun” (itse en tiedä, että jos matkatoimisto tai lentoyhtiö ei asiaan muka voi vaikuttaa, niin kuka sitten? Lentokenttähenkilökuntako?). Joka tapauksessa, kun tiedustelin mitä voin tehdä nimet korjatakseni, olikin Flightfinder jo tiedustellut asiaa lentoyhtiöltä ja lopputulos oli, että toisia nimiä ei tarvita, kunhan etunimi ja sukunimi ovat lipussa niin kuin ne ovat passissa. En ole uskaltanut tarkistaa mahdollisia näppäilyvirheitä.
Ja sitten vielä viimeinen pieni jännitysmomentti. J tunnetusti jättää asiat viime tippaan. Kuten myös ETAN (suomalaiset ja ruotsalaiset eivät tarvitse Kanadaan viisumia, mutta virallinen matkustuslupa pitää olla matkassa ja se olisi hyvä hakea viimeistään 72 tuntia ennen matkan alkua) hakemisen. Matka alkaa lauantaina ja rakkaani alkaa siinä sitten keskiviikkoiltapäivänä hoitelemaan paperiasioita kuntoon. No kas kummaa kun maksu ei mene läpi ja vahvistussähköpostia ei tule. ”Mä koitan illalla sitten uudestaan”. ”Ei kun koita jooko nyt vaan. Itse hain dokumentin jo kesäkuussa ja lähden matkaan vaikka yksin, mutta olisi ihan kiva jos tulisit kanssa.” Tällä kertaa tarina päättyi onnellisesti ja pääsemme yhdessä matkaan.
Että sellaista kaikkea voi sattua jo ennen matkaa. Töissä olivat järkyttyneitä, kun en maanantaina ollut edes aloittanut pakkaamista. Eilen hämmennystä aiheutti se tosiasia, että olemme varanneet 21 yöstä vain 10 (itse olin siis sitä mieltä, että on valmistauduttu hyvin kun on varattu JO 10).
No, mutta nyt ehkä mahdollisesti kaikki on mukana ja pakattu ja otettu huomioon. Tai sitten ei.
Juuri nyt:
Fiilis: Väsynyt ja onnellinen ja epäuskoinen. Alkoiko loma ihan oikeasti nyt ja ollaanko me muka huomenna Vancouverissa?
Pakkaaminen: Anna aloitti eilen illalla. J sai lainalaukun eilen. Laukku kököttää avaamattomana eteisessä.
Passit: Tiedämme missä ne ovat ja yritämme muistaa ottaa mukaan aamulla.
Lähtö: Juna-aikataulut to be checked. Luultavasti aamukasin hujakoilla.
Tehtävää: Pakkaa. Värjaa tukka. Osta tuliaiset. Shoppaa korvatulppia ja niskatyyny. Katso kelloa, onko se jo oikeasti viisi iltapäivällä. Ööö oliko se lähtö oikeasti huomenaamulla…
Mutta kuitenkin: Stressitaso: Nolla. Onhan nyt loma!
8 comments for “Pakatako vai eikö pakata”