Vancouveria ja Whistleriä

Tänään aamulla saavuttiin Whistleriin ja täällä on ihan mieletöntä. Huokailtiin ihastuksesta koko vajaan kahden tunnin bussimatka Vancouverista ja annettiin sielun levätä. Vuoret, meri, metsät, järvet – kaikki se mitä olin Kanadan aina kuvitellut olevan, on oikeasti juuri sitä.

Eilen tehtiin vielä Vancouverissa kaksi opastettua kävelykierrosta ja opittiin roppakaupalla mielenkiintoisia asioita kaupungista: kaupunginjohtaja on pukua käyttävä hippi, joka sulkee keskustan autoteitä saadakseen enemmän tilaa pyöräilijöille ja haluaa, että jokaisella vancouverilaisella on max. 5 minuuttia joko puistoon tai merelle (tällä hetkellä toive täyttyy 90 %:n osalta). Ja että jos Vancouveriin tulisi maanjäristys, niin keskustan alue täyttyisi 2,5 metristä lasia (keskustassa on niin paljon lasirakennuksia). Ja että aikojen alussa sahatyöläiset saivat epämiellyttävän yllätyksen, kun ahneuksissaan menivät yöllä Stanley Parkiin ja repivät alas ”aarteet”, jotka intiaanit olivat sinne hinanneet. Aarteet olivat kuolleiden ihmisten ruumiinosia – rutiini, jotka intiaanit tekivät kunnioittaakseen edesmenneiden maanmiestensä muistoa.

Free guided tours on muuten yksi asia, joita olemme alkaneet tekemään kaikkialla ja joita voin lämpimästi suositella (vaikka en yleensä pidäkään mistään opastetusta). Oppaat ovat usein paikallisia ja koska heidän ainoa palkkansa ovat tipit, joita he osallistujilta saavat (ja joita osallistujat antavat luonnollisesti sitä enemmän mitä tyytyväisimpiä kierrokseen ovat), haluavat he aina panna parastaan. Lisäksi heillä on vapaat kädet tehdä kierroksista sellaisia kuin itse haluavat, joten hyvällä tuurilla kuulet kaupungista mitä mielenkiintoisempia asioita.

Kaiken kaikkiaan rakastuttiin Vancouveriin ja ollaan iloisia, että meillä on siellä perjantaina vielä muutama tunti ennen junanlähtöä Seattleen. Mutta nyt siis Whistlerissä kolme yötä, ja tarkoituksena ainakin pyöräillä, uida, vaeltaa ja meloa. J on vähän kipeä mikä on kovin surullista, sillä nimenomaan Whistler on hänen matkansa kohokohta ja henkeä salpaavista maisemista ei nyt paljoa nautita punkan pohjilta. Mutta peukut pystyyn, että olo siitä kohenee ja että minä maltan antaa sairaan levätä.

Ai niin. Täällä on karhuja. Siis ei mitään, että saattaa olla, vaan että on. Olin saada kohtauksen, kun tänään hostellia tutkiessani näin lapun terassin ovessa: Täällä on karhuja. Pidäthän oven kiinni, sillä hajut ja ruoka houkuttelevat mesikämmenet sisälle. Oli pakko tarkistaa respasta, että onko täällä niitä oikeasti, johon poika tiskin takana ihan rennosti: no nyt en ole kolmeen viikkoon nähnyt yhtään, so you’ll be fine. Siis KOLMEEN VIIKKOON. Minä en ole ajatellut törmätä yhteenkään koko elämäni aikana. No mutta ”ne on ihan chillejä ja eivät tykkää metelistä”. Tässä kohtaa otti vähän rinnasta ja ajattelin, että siinä tapauksessa pidän kyllä huolen siitä, ettei ainakaan metelistä jää meidän kohtaaminen kiinni. J:n mielestä olisi coolia nähdä karhu. Ja joo niin minunkin mielestä, mutta sellaisen turvallisen näkömatkan päästä. Ja olen ihan varma, että sellaista toivomusta ei oteta huomioon jos tilanne kohdalle osuu, niin varmuuden vuoksi olen toivomatta yhtään mitään.

Ja ai niin ai niin! En saanut ostettua tänään viiniä kun ei ollut ajokorttia mukana! Yritin kertoa, että olen jo 37, mutta ei auttanut. Ei muuta kuin lähettämään ulkona odottava J matkaan, jolta papereita ei kysytty. Te, jotka tiedätte ikäeromme, ymmärtänette varmasti asian huvittavuuden. Kaiken lisäksi myyjä oli naureskellut, J:lle, että: ”Sinun tyttöystäväsi niin kovasti yritti näyttää vanhalta”. Siis mitä ihmettä. Selvennetään nyt, että minä vain niin kovasti yritin saada viiniä, en muuta.

Tässä vähän kuvia Vancouverista ja ekan päivän Whistlerit, toistaiseksi vielä vuorien juurilta käsin.

 

Vancouver:



Esimakua Whistleristä:

 

  8 comments for “Vancouveria ja Whistleriä

  1. isä
    26.7.2017 at 09:47

    Huikeita kuvia ja hyvää juttua! Toivottovasti J paranee pian. Tarkkana si niiden karhujen kans, onneks ei oo enää niitä narkkeja teidä kulkuväylällä. Varmasti saatte matkasta kaiken hyödyn irti, ettei mikään jää harmittamaan jälkeenpäin. Kerro J:lle terkut, peukku ja tsemppi. Turvallista loman/matkan jatkoa, hopes The Most Cooliest Dad!

    • Anna
      28.7.2017 at 08:50

      J vielä kipeä, täällä kun ei oikein malta sairastaa. Kiitos, terkut kerrottu <3

  2. äiti
    26.7.2017 at 10:18

    Onpa huikean korkeita rakennuksia ja maisemat senkun vaan paranevat jos mahdollista. Tosi harmillista jos Jonatan on kipeä, toivotaan että menee nopesti ohi. Paljon parantavia terkkuja hänelle. Tarkkoja siellä karhujen , käärmeiden ym. eläinten kanssa, siellä vuoristoissa on varmasti paljon käärmeitä kun on lämmintä ja kuivaa. Näytät siis edelleen alta kaksikymppiseltä ihmisten silmissä ja todella sitä oletkin. Peukut sille. Oli kiva taas lukea matkakertomustasi. Mukavaa loman jatkoa ja pidä henkkarit mukana jos alkokaupassa käyt tai kun käyt. Tähän hymynaama.

    • Anna
      28.7.2017 at 08:52

      Kiitos äiti rakas. Nyt on sitten jo nähty karhukin! :D ja orava ja hiiri. Käärmeisiin toivottavasti ei törmätä. Haleja!

  3. Noora
    30.7.2017 at 14:00

    Mekin otettiin New Orleansissa kaksi kertaa Free guided tour ja oli kyllä hyviä! Parasta just, kun ne kertoo paljon sellaista mitä viralliset oppaat ei välttämättä edes tiedä. Toinen opas kertoi meille ukkinsa hänelle kertomia tarinoita paikasta. Ärsytti kyllä kun muutama ei maksanut oppaalle mitään, ei edes yhtä dollaria voinut jättää.
    Ihania kuvia :)

    • Anna
      16.11.2017 at 15:10

      Joo, oon kyllä tykästynyt niihin – kuulee niin monia eri juttuja ja eri näkökulmista. Yhden kerran Prahassa lähdettiin olutkierroksen jälkeen saman porukan kanssa vielä kierteleen pubeja. Opas sanoi, että voitte tulla mukaan, mutta omalla vastuulla. Ihan huikea ilta :D

  4. Mirja
    16.11.2017 at 12:58

    Voi että ❤ Vuonna 2002 olin keikkareissulla Vancouverissa ja samoin Vancouver Islandilla. Whistlerissäkin kävimme ja olihan huikeat maisemat.
    Niinkuin levyttämässäni laulussa Vancouverin ilta sanotaan, niin ”Sinne se puistoon, Tyynen meren suistoon, kaipuu jäi pohjaton”

    Ehkä joskus lähden vielä katsomaan mustakuusia, mistä tehdään Northen Lights Blue Spruce eteerinen öljy, jota Young Living sieltä tekes ❤

  5. Anna
    16.11.2017 at 15:18

    Joo Vancouverista tuli yksi meidän ehdottomista lempikaupungeista. Vancouver Islandlla ei ikävä kyllä ehditty käymään, seuraavalla kerralla sitten. Wau, olisipa hienoa kuulla levyttämäsi laulu Vancouverista! Se varmasti inspiroi ihmisiä tekemään niin lauluja kuin runoja; niin mahtava kaupunki se on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.