Niistä kuuluisista kotitöistä

Kotityöt ja niiden jakaminen on yksi kiinnostavimmista parisuhdeasioista. Kuinka työt jaetaan ja tekeekö toinen siltikään mitään. Kuka mäkättää ja mistä. Yksi asia on varma: Kotityöt – ainakin joskus ja jossain muodossa – on takuuvarma riidanaihe parisuhteeseessa kuin parisuhteessa. En ikinä kyllästy kuuntelemaan tarinoita eri pariskuntien kotitöistä, niiden haasteista ja ratkaisuista.

Meillä hommat sujuu ihan mukavasti (kun kerroin J:lle mistä aiheesta olen tällä kertaa kirjoittamassa, hän pyysi lähettämään lukijoille terveisiä, että hänen mielestään hän joutuu tekemään aivan liikaa kotitöitä).

Olen itse monissa asioissa hyvin miesmäinen ja tämä helpottaa huomattavasti monia asioita, kuten elämistä miehen kanssa. En valita huonosti imuroidusta kämpästä – olen vain iloinen, että kämppä on edes vähän puhtaampi kuin se oli ennen imurointia. Minua ei kertakaikkisesti haittaa kuinka päin joku kippo on laitettu astianpesukoneeseen, olen tyytyväinen, että se on ylipäätään löytänyt tiensä tiskipöydältä koneeseen. Sama koskee pölyjen pyyhkimistä, pyykinpesua ja oikeastaan ihan kaikkea. Ei ole yhtä tapaa tehdä kyseisiä askareita, ja me J:n kanssa  olemme onnelllisessa asemassa siinä suhteessa, että tässä tapuksessa olemme täysin samanlaiset ja molemmat kiitollisia vain siitä, kunhan asiat tulevat tehtyä jollakin tapaa.

Miesmäisyyteni näkyy myös siivouksen jäljessä: (anteeksi sukupuoleen viittaavat yleistykset, mutta olen aivan varma, että jos kaikki maailman miehet ja naiset laitettaisiin siivoamaan yhtäaikaa, niin se olisi suurempi osa miehistä, jotka tekisivät siivouksen suurinpiirtein ja suurempia välittämättä, kun taas suurin osa naisista tekisi sen perusteellisesti lopputuloksesta välittäen. Eivät tietenkään kaikki, kun en esimerkiksi minä itse,  mutta suurin osa.) Voin helposti piilottaa siivotessani roskia maton tai sohvan alle – poissa näkyvistä, poissa mielestä. En todellakaan anna 100 %:a itsestäni kaikissa tilanteissa, ja kotityöt ovat yksi niistä asioista.

Miesmäisyyteni näkyy myös silloin, kun J lähtee muutaman päivän tai viikon reissuun. Ajattelen joka kerta, että ihanaa, nyt saan siivota kämpän sellaiseksi kuin haluan ja se pysyy myös siinä kunnossa, mutta yhtä monta kertaa huomaan kämpän olevan kaaoksessa koko yksinoloaikani, ja sitten joudun tekemään paniikkisiivouksen paria tuntia ennen J:n kotiin tuloa.

Ei sillä, kyllä minäkin ärsyynnyn välillä kalsareista eteisen lattialla tai maitotölkeistä olohuoneen pöydällä ja kaikista muista niistä tavallisista asioista, mistä me naiset yleensä ärsyynnymme (anteeksi taas sukupuoleen viittaava yleistys, mutta olen ihan varma, että jos kaikki maailman miehet ja naiset laitettaisin yhteen, niin se olisi suurimmaksi osaksi niin päin, että naiset ärsyyntyvät miehiä helpommin, mitä tulee epäkohtiin kotona).

Kun ärsyynnyn, minulla on käytössä kolme eri vaihtoehtoa, joita käytän tilanteesta (mielialastani) johtuen:

1) Kerään minua harmittavat asiat itse mukisematta; jos ne häiritsevät minua, niin voin ne myös itse kerätä ne pois.

2) Annan minua harmittavien asioiden lojua ympäriinsä niin kauan, kunnes ne alkavat häiritsemään myös toista osapuolta (sitä siis, jotka tavarat on jättänyt) ((tähän voi mennä ikuisuus, joten päädyn usein vaihtoehtoon yksi.))

3) Mäkätän. Olen vakuuttunut siitä, että joskus on vain pakko mäkättää ja jokainen (nainen) tekee sitä joskus.

Ja koska kaiken rehellisyden nimissä en itsekään ole puhdas pulmunen ja kaukana täydellisestä kotivaimosta, saatan hyvinkin olla myös se osapuoli, jolle annetaan palautetta. Olen valitettavan huono ottamaan negatiivista palautetta tässä asiassa ja tämä onkin ikuinen kohta kehityslistani ihmisenä to do -listalla.

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että me molemmat olemme kehittyneet kotiaskareiden hoidossa isoin askelin näiden vuosien aikana. Jos me vielä Malagan yksiössämme istuimme sängyllä silmät kiinni ja toivoimme, että silmät avatessamme kämppä olisi tip top -siivottu, niin nykyään tartumme sen sijaan toimesta tekoon ja asunto tulee hyvällä yhteistyöllä siivotuksi (melkein) joka perjantai tai ennen vieraiden saapumista.

On sanomattakin selvää, että kun enemmän kuin yksi ihminen asuu saman katon alla, sanomista kotitöistä tulee. Välillä ärsyttää ja saakin ärsyttää, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, mikä on oikasti tärkeää. Vaikka ne yksittäiset sukat ympäri kämppää tai asiat, jotka vain jätetään lojumaan ympäriinsä saavat välillä hulluksi, kannattaaa muistaa, että nämä asumisen jäljet ovat kotoisin siitä rakkaasta sohlopetteristä, jota ilman et koskaan haluaisi elää. Jos tätä ihmistä ei olisi, ei olisi sukkia tai epämääräisiä tavaroita lojumassa siellä täällä tai likaisia asitoita tiskipöydällä, mutta mitä sitten olisi?

 

  6 comments for “Niistä kuuluisista kotitöistä

  1. äiti
    16.11.2017 at 20:17

    Sä klaaraat noi kotityöt kyllä hyvin. Samaa ei voi sanoa minusta mua oikein harmittaa itseänikin miksen osaa jakaa kotitöitä. Niinkuin tiedät olen tosi huono pyytämään apua, Matti sanookin aina että olen minä itte Raija. Ja kyllä se pitää paikkansa, se korostuu nyt vielä enemmän kun olen ollut eläkkeellä ja on aikaa tehdä. Keittiö on pitkälti mun valtakuntaa, kyllähän Matti mua auttaisi mutta kun olen mikä olen, siivouksia tehdään välillä yhdessä ja yleinen siisteys on kyllä meidän yhteinen juttu.

    • Anna
      17.11.2017 at 07:55

      Se olisi J:n unelma, että olisin kotitöissä kuten sinä, enkä haluaisi jakaa :D Mutta siitä se saa jatkaa unelmointia haha. Mieti se siten, että ehkä sinä et sitten koe kotiöitä niin suurena taakkana, kun kerran itse haluat kaikki tehdä? Tai sitten kokeilet, että mitä (pahaa?) mahtaa tapahtua, jos annat isän vaikka kerran täyttää asianpesukoneen :)

  2. 17.11.2017 at 06:43

    Lisätään tuohon vielä koira ja sadekeli, vähäinen kotona (pirteänä) vietetty aika, onneks lapset isoja ja alkanut auttaa. Niillä ei muuten jää kalsarit lojumaan 😀 kodin pitäisi olla yhteinen yritys jossa kaikki ketkä sotkee kantaa kortensa kekoon ja myös vahvuudet käyttöön, meillä ainakin voi valita vähän 😊

  3. Anna
    17.11.2017 at 07:59

    Joo, mietin sitä eilen, että meillä on vielä helppoa, kun on vain kaksi aikuista. Hyvin sanottu, että perhe on kuin yritys. Tai joukke, jossa jokaisella pelaajalla on oma tärkeä rooli :) Te olette kyllä aina hoitaneet kotityöt lasten) kanssa loistavasti! Muistan kun olin mukana siinä jääkaapin rasti-listassa :D

  4. äiti
    17.11.2017 at 08:46

    Kyllä Matti täyttää tiskikonetta ja myös tyhjentää ja silloin moni tavara onkin multa hukassa, toki löydän ne kyllä kun katson kaapit ja laatikot läpi. Sellaiset tavarat joita harvemmin käytetään, olen pyytänyt että jättäisi työpöydälle, laitan ne sitten omille paikoilleen.

    • Anna
      17.11.2017 at 08:49

      Toimiihan se niinkin :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.