…ja huomenna on maanantai, sitten tiistai ja sitten keskiviikko, torstai, pejantai, lauantai jne. Eli kun huomenna on maanantai, niin täytyy olla väsynyt. Inhottava, kamala pitkä työviikko edessa. Yöööök miksei aina voisi olla vaan viikonloppu. Sitten tiistai. No niin, maanantaista selvitty. Mikä ihmeen arvo on tiistailla? Kerran eräs ex-kollega totesi tiistain olevan ”mitäänsanomattomin päivä viikosta”. Istuin ja mietin, että miten yksikään… Read more →
Kerroin jokin aikaa sitten työkaveristani, joka tuli lastensa kanssa kannustamaan reittini varrelle, kun pyöräilin työmatkani (42 km) töistä kotiin. Jo silloin olin otettu tästä hänelle ehkä pienestä, mutta minulle suurta iloa tuottavasta teosta. Sittemmin, sen lisäksi, että hän järjestää kannustusjoukkoja työkavereilleen randomisti kesäisinä perjantai-iltoina, tämä samainen työkaverini opettelee suomea, jotta voi sanoa erilaisia tervehdyksiä suomalaisille kolleogoillemme ilahduttaakseen heitä, kun nämä tulevat käymään toimistollamme. Hän hyppii tasajalkaa… Read more →
Olla oman itsensä herra. Se on kevyesti työssä olemattomuuden paras puoli. Aikataulun joustavuus ja jopa täydellinen aikatauluttomuus. Ja aurinko. Vapauskohtaukseni kuluneelta viikolta: Aurinko paistaa. Pilvettömältä taivaalta (Växjössä näin ei ole käynyt sitten viime syyskuun). Energiaa ja intoa puhkuen lähden salille. Niin kuin useasti ennenkin, päätän kävellä reilun kolmen kilometrin matkan. Noin kilometrin jälkeen saavun Stora Torgetille, jonka läpi tieni kuntosalille… Read more →
Me ihmiset odotamme aina jotain: Kevättä, kesää, kesälomaa, joulua, perjantaita, huomista päivää, viikonloppua, lämpimämpiä ilmoja, parempia aikoja. Töistä pääsyä (toiset töihin pääsyä), juhannusta, joulua, syntymäpäivää, valmistumista tai lauantaita. Mitä ihminen tekee sitten silloin kun hän odottaa? Hän toivoo ajan kuluvan nopeammin. Hän toivoo, että tämä hetki, se ainoa joka hänellä on, kuluisi nopeammin. Toisin sanoen hän tuhlaa aikaansa. Mitä sitten… Read more →