Tekijä: Anna

Liika on liikaa

Crossfit-tunti. Sinulla on painoa tangossa vähemmän kuin kai yhdelläkään naispuolisella kanssatreenaajalla, mutta hädin tuskin jaksat tehdä sarjoja loppuun. Tanko ei vain meinaa nousta – voimaa ei ole. Ihmettelet, mutta minkäs teet. Toisen tunnin puolivälissä olevat box jumpit muuttuvat box stepeiksi, kun ei tärisevillä jaloillasi tulisi mieleenkään yrittää hypätä laatikon päälle. Askelluksista huolimatta sarjan puolivälissä pahanolon aalto pyyhkäisee ylitsesi. Ihmettelet. Häpeät. Crossfitissä käy vain loppuun… Read more →

Niistä kuuluisista kotitöistä

Kotityöt ja niiden jakaminen on yksi kiinnostavimmista parisuhdeasioista. Kuinka työt jaetaan ja tekeekö toinen siltikään mitään. Kuka mäkättää ja mistä. Yksi asia on varma: Kotityöt – ainakin joskus ja jossain muodossa – on takuuvarma riidanaihe parisuhteeseessa kuin parisuhteessa. En ikinä kyllästy kuuntelemaan tarinoita eri pariskuntien kotitöistä, niiden haasteista ja ratkaisuista. Meillä hommat sujuu ihan mukavasti (kun kerroin J:lle mistä aiheesta olen tällä… Read more →

Läsnä vai puhelimella?

Näin eilen bussissa töistä tullessani äidin, joka luki pienelle lapselleen kirjaa. Luki kirjaa! Jäin tuijottamaan tätä tapahtumaa ymmärtämättä, että miksi tuijotan. Kunnes se välähti: Kummallakaan heistä ei ollut puhelinta tai iPadia vaan heillä oli kirja, jota he yhdessä lukivat. Lumoutuneena tästä ihanasta lukuhetkestä salakuuntelin takapenkiltä sadun loppuun. Jäin miettimään. Yhtä kummallista on joka kerta, kun joku ihminen joskus on ilman puhelinta jossakin paikassa, oletteko huomanneet?… Read more →

Arjen auringot

Kerroin jokin aikaa sitten työkaveristani, joka tuli lastensa kanssa kannustamaan reittini varrelle, kun pyöräilin työmatkani (42 km) töistä kotiin. Jo silloin olin otettu tästä hänelle ehkä pienestä, mutta minulle suurta iloa tuottavasta teosta. Sittemmin, sen lisäksi, että hän järjestää kannustusjoukkoja työkavereilleen randomisti kesäisinä perjantai-iltoina, tämä samainen työkaverini opettelee suomea, jotta voi sanoa erilaisia tervehdyksiä suomalaisille kolleogoillemme ilahduttaakseen heitä,  kun nämä tulevat käymään toimistollamme. Hän hyppii tasajalkaa… Read more →

5 päivän mehupaasto

Paastosin viisi päivää. Paasto oli mehupaasto, johon kuului ainoastaan mehuja, paastoteetä ja kasvisliemikuutiovettä. Halusin tietää, miltä se tuntuu. Halusin kirkkaita hetkiä ja pilvissä leijailua. Katso miten kävi.    Ensimmäinen päivä Täynnä tarmoa ja urheutta haen heti aamusta paastopaketin mukana tulleen ohjevihkosen ja katson läpi aamun agendaa. Glauber-suolaa pari teelusikallista haaleaan veteen. Ruotsissa apteekit eivät suosittele suolihuuhtelua ja täytyy myöntää, että helpottuneena seurasin… Read more →

San Francisco

San Francisco on aina ollut lempikaupunkini, vaikken ole siellä ennen käynytkään. Ja kahden päivän vierailu paljasti meidän synkkaavaan hyvin yhteen. Ensimmäinen konkreettinen merkki tästä oli, että olin kartalla heti ensimetreistä lähtien (mitä ei tapahdu lähes koskaan) ja jopa opastin J:tä kartan käytössä (mitä ei tapahdu ikinä koskaan milloinkaan). Kun saavuimme Golden Gatea pitkin torstaiaamuna  laitoin Scott McKenziet täysille ja annoin… Read more →

Hillsboro

Jos viimeksi kehotin menemään nukkumaan vieraiden ihmisten sohville kokemuksia keräämään, niin nyt voin kertoa, että ainakin yhtä elämysrikasta on nukkua tuttujen ihmisten sängyssä. Päästiin aitiopaikalta tutustumaan 2 x J:n & 2 x S:n amerikkalaistuneeseen arkielämään Hillsborossa, joka sijaitsee n. 15 min päästä Portlandista. Saavuimme sinne sunnuntaina ja vietimme kaksi aktiivista päivää lähiympäristöihin tutustuen, amerikkalaisia tapoja oppien (ja kaiken suuruutta ihmetellen)… Read more →

(not) Sleepless in Seattle

Nyt ollaan couchsurffattu Seattlessa kaksi yötä Ikean sohvalla upeassa kaksiossa Capitol Hillillä ja tutustuttu Sarahiin ja Stevien, jotka puolestaan tutustutti meidät hurmaavaan kotikaupunkiinsa ja lempipaikkoihinsa. Ja nyt matka jatkuu kohti Oregonia ja Hillsborota ja J:tä & S:ää. Kanada jätettiin taakse haikein mielin, vaikkei sitä kaiken rehellisyyden nimissä kovin kauan voinut haikea olla, kun tiesi edessä olevaan kaksi viikkoa road trippiä… Read more →

Me nähtiin karhu!

Me nähtiin karhu!!! Miten kertakaikkisen mahtavan upeaa!! Siinä se seisoskeli ja söi ruohoa, niityllä metsän vieressä auringonpaisteessa, ihan niin kuin telkkarin luontodokumenteissa. Kaiken rehellisyyden nimissä mainittakoon, ettemme törmänneet siihen lenkkimaastossa face-to-face, vaan hiihtohississä istuessamme. Mutta koska olimme juuri tulossa rinnettä alaspäin (ja koska hiihtohississä ei ole seiniä), olimme jokseenkin lähellä maata ja saimme mitä luultavammin parhaimman mahdollisen kohtaamisen mesikämmenen kanssa… Read more →