”Etsimme tarkkaa, tunnollista ja ulospäin suuntautunutta henkilöä, jolla on alan koulutus ja minimissään kolmen vuoden työkokemus vastaavanlaisista tehtävistä. Olet kunnianhimoinen ja haluat kehittyä oman alasi ammattilaiseksi. Haasteelliset työtehtävät motivoivat sinua, mutta ymmärrät, että päivittäiset rutiinit ovat myös osa toimenkuvaasi. Kykenet itsenäiseen työskentelyyn, ymmärtäen kuitenkin roolisi tärkeyden osana tiimiä. Tykkäät työskennellä pienten yksityiskohtien parissa, mutta hallitset vaivatta myös suuria kokonaisuuksia etkä stressaannu herkästi. Viihdyt joustavassa, nopeakasvuisessa ja nuorekkaassa yrityskulttuurissa, mutta suhtaudut työntekoon nöyrästi ja pidät jalat tiukasti maanpinnalla. Puhut sujuvaa ruotsia, englantia, hollantia ja malesiaa. Toisen pohjoismaisen kielen osaaminen katsotaan eduksi. Mikäli kiinnostuit, haethan paikkaa välittömästi. Täytämme paikan heti sopivan henkilön löydyttyä”.
Tällaiset ilmoitukset ovat työnhakijoiden arkipäivää. Työnantajalta on lähtenyt homma tumpuista. Vallalla on toki työnantajan markkinat, mutta ollaanko enää todellisuudessa, jos tilauksia vastaanottavalta perustoimistoassariltakin vaaditaan neljän eri kielen sujuvaa osaamista, viiden vuoden työkokemusta ja kaikkien mahdollisten ja mahdottomien positiivisten luonteenpiirteiden omaamista? Siis kaikki tämä vielä sen työnkuvan ”oikean” osaamisen lisäksi.
Tuntuu, että työnhakijan tarvitsee edustaa jokaisen olemassa olevan ihmistyypin parhaimpia puolia. Lisäksi hänen tehtävästä riippuen tulee olla analyyttinen ja järjestelmällinen ja ymmärtää numeroita, mutta ilman muuta täytyy kuitenkin olla idearikas ja sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Ja siis kunnianhimoinen täytyy olla (mutta luonnollisesti on toivottavaa, että viihdyt tässä tehtävässä kauemmin kuin puoli vuotta, joten ethän ole urasuunnitelmien suhteen liian kunnianhimoinen kuitenkaan.)
Työnhakija opettaa itseään työnhakuprosessissa jatkuvasti (kuinka kirjoittaa parempi hakemus, kannattaisiko tämä asia sittenkin sanoa toisin ja tulisiko CV:tä parannella). Opettaisiko joku työnantajaakin? Oikea tapa kun ei ole laittaa kaikki osaamansa adjektiivit putkeen paperille ja toivoa tulevalta kandidaatilta vähän kaikkea. Jos ei tiedä mitä tai minkälaista haluaa, on vaikea saada mitä tarvitsee. 
Toinen asia, joka saa minut j-ä-r-j-i-l-t-ä-n-i, on viesteihin vastaamattomuus. ”Lisätietoja tehtävstä antaa se ja se henkilö. Yhteydenotot sähköpostitse”. Ja kukaan ei koskaan vastaa. En tiedä ylimielisempää ja epäkunnioittavampaa tapaa kuin jättää ilman syytä vastaamatta viestehin, oli kyse sitten yksityis- tai yritysviestinnästä. Ja sitten samaan aikaan hakijaa kehotetaan hakemaan työtä VÄLITTÖMÄSTI, koska haku on jatkuva ja paikka täytetään HETI oikean hakijan löydyttyä. Mutta kun hakijalla olisi muutama elintärkeä kysymys, jotka ratkaisevat, tuleko hän hakemaan paikkaa vai ei, näihin kysymyksiin ei kuitenkaan vastata, ei heti tai ikinä.
Oikeasti. Yrittäkää ärsyttää minua vielä vähän enemmän.
Hyvät viestintätaidot ovat elintärkeät ja arvostan hyvää yritys- (ja rekrytointi-) viestintää korkealle. Enkä todellakaan halua töihin yritykseen, jossa työnantaja ei osaa viestinnän alkeita tai kunnioita vähäisemmissäkään määrin työnhakijan kiinnostusta yritystään kohtaan. Kuinka nämä yritykset kohtelevat työntekijöitään, jos jo työnhakuvaiheessa ulospäin viestitään, että emme juuri välitä sinusta tai arvosta kiinnostustasi meitä kohtaan? Edes sen verran, että vastaisimme parin rivin sähköpostiisi (silloin kun olemme vartavasten luvanneet antaa lisätietoja niitä tarvitseville). Työpaikkailmoitukseen kyllä osataan listata adjektiivit tarkasta ja täsmällisestä luotettavaan ja järjestelmälliseen asti, mutta itse ei osata vastata viesteihin silloin kun niin ollaan luvattu. Minkälaisen kuvan tämän antaa työnantajasta?
Sitten kolmas asia. Olet hakenut työtä ja pääset haastatteluun. Sitten haastattelussa yks kaks käykin ilmi, että työnantaja on ollut hakemuksessaan ”hieman epäselvä”. Kyseessä ei olekaan vakkaripaikka vaan sijaisuus. Ja hakijan täytyy kyllä ammattimaisesti osata tämän ohjelman käyttö ja kokemus tästä työtehtävästä on kyllä aivan välttämätöntä. ”Olet kyllä tosi positiivinen ja iloinen, mutta mä nyt vähän mietin tätä kun et osaa tätä ohjelmaa”. Voi luoja. Jos sinä et tiedä mitä sinä haet ja osaa kirjoittaa sitä paperille, onko sekään sitten niin justiinsa jos minä en osaa sitä. Mut joo, oon kyllä tosi positiivinen ja iloinen, pusi pusi.
Ja neljäs asia. ”Ilmoitamme sinulle ensi viikolla, pääsetkö jatkoon vai et”. Kenellekään ei liene yllätys, että yhteydeottoa ei koskaan kuulu. Odotat itse perjantaihin, otat sitten yhteyttä ja saat vastauksen, että haastattelut ovat vielä kesken ja sinulle luvataan taas palata asiaan.
Kuinka ihmeessä työnantaja kuvittelee, että näin on oikein toimia? Missä on kunnioitus työnhakijaa kohtaan? Jos jotain luvataan ilmoittaa, niin se silloin ilmoitetaan. Ja jos haastattelut eivät jostain syystä olekaan vielä valmiit, niin sitten hakijoille ilmoitetaan muuttuneesta aikataulusta ja kerrotaan milloin tulokset ilmoitetaan. Kenellä on oikeasti pokkaa hakea järjestelmällistä ja hyvät viestintätaidot omaavaa henkilöä, kun itse ei mitä ilmeisemmin tiedä mitä nämä sanat edes tarkoittavat?
Onko sinulla antipatioita työnhakuprosessiin liittyen? Jaan ne mielelläni kanssasi :)