Viime viikolla yhtenä iltana googlailin varmaan neljä tuntia yhteen putkeen eri vuokratyöfirmojen nettisivuja. Profiilini löytyy jo yhden jos toisenkin firman sivuilta, mutta nyt olin päättänyt lätkäistä sen kaikkialle, mitä käsiini löytäisin. Halusin olon, että työnhakijana olen tehnyt ihan kaikkeni. Ja kun on sataan kertaan kirjoittanut eri saiteille, että aloitti tradenomiopinnot tammikuussa 2003 ja työehteisöviestijän erikoisopinnot päättyivät kesäkuussa 2008 ja valinnut sadoista vaihtoehdoista omat osaamisalueet (kuka oikeasti nykypäivänä vielä laskee ”internetin käytön” erityisosaamiseksi?) on todellakin olo, että on tehnyt kaikkensa. Ehkä ei parhaansa (tämä nyt vaan ei voi olla se tehokkain työhaun muoto). Mutta kaikkensa.
Olikin lähes surkuhupaisaa katsoa itseään peilistä tuona kyseisenä iltana. ”Som en person är jag rolig och full av energi”, luki hakemuksissani. Todellisuudessa hauskaa minussa oli lähinnä se, että sinä päivänä energiaa oli ollut tasan siihen, että sain pyjamahousut aamulla jalkaan ja itseni raahattua tietokoneen äärelle. Ensimmäistä kertaa tämän työttömyyden aikana tunsin itseni toivottomaksi.
En tiedä mihin karmoihin tai universumeihin uskon, mutta jotenkin elämässä tuntuu pätevän sellainen ”ei niin pahaa ettei jotain hyvää”-ajattelumalli. Koska kun uusi päivä valkeni, odotti sähköpostissani työhaastattelupyyntö. Kyllä! Ihan kuin tämä markkinointijohtaja olisi tiennyt, että nyt on viimeinen hetki pelastaa yksi pieni ihmispolonen. Pari riviä sähköpostissa ja elämänlaatuni parani sekunnissa 100 prosenttia. Ja kyseessä ei ollut edes vuokratyöfirma (innosta hihkuen menisin kyllä heidänkin haastatteluihin) vaan ihan ”oikea” yritys.
Näitä tilanteita työnhaussa rakastan: Itsetunto virtaa takaisin suoniisi. Olet raivannut tiesi pohjamudista tähtiin. Tunnet olevasi back to the game ja innostuksen sekainen jännitys valtaa sinut. Yksinkertaisesti tunnet olevasi elossa (Mitä muuta elämältä voi toivoa?).
Työhaastattelu onkin sitten oma taiteenlajinsa. Olen käynyt useissa ja ajan myötä oppinut jopa nauttimaan niistä. Elämässä pitää olla haasteita ja työhaastattelu mahdollisesti tulevan työnantajan kanssa on ehdottomasti yksi niistä. Valmistautuminen on tietysti kaiken A & O ja sitä ei koskaan tule aliarvioida. Kun jännitys kuitenkin päivää ennen haastattelua lamaannuttaa sinut melkein toimintakyvyttömäksi, on hyvä muistaa, että loppupeleissä työhaastattelutilanne on lapsellisen helppo. Siellä puhutaan sinusta ja kysellään asioita sinulta ja sinusta. Mikäs sen mukavampaa kuin puhua itsestään. Tämä ajatus rauhoittaa minua aina. Ei ole vääriä vastauksia, on vain minun vastaukset.
Työnsaantiin ei aina riitä tunne, että työhaastattelu sujui hyvin. Haastattelijan lauseet: ”Profiilisi sopii täydellisesti tähän tehtävään” tai ”Sinulla on just se energia mitä me tähän työhön halutaan” eivät välttämättä tarkoita yhtään mitään. Kilpailu on kovaa ja helposti tuntuu löytyvän se toinen, jonka profiili on vielä parempi ja energia kertakaikkisen sopiva. Sitten tunnet olosi petetyksi ja toivot, että tämä työhön valittu täydellisyys mokaisi kunnolla ja sinulle soitettaisiin ja pyydettäisiin anteeksi, että he tekivät tämän karmaisevan valintavirheen ja nöyrästi he nyt pyytävät sinua ottamaan työn vastaan (palkankorotuksella, totta kai) ja sitten esittäisit loukkaantunutta mutta pelastavana enkelinä allekirjoittaisit työsopimuksen ja hymyilisit itsetyytyväiseti, että mitäs minä sanoin. Näitä toiveita pyörittelet hetken aikaa kunnes tajuat kuinka lapsellinen olet. Sitten pakotat itsesi aikuistumaan, ottamaan opiksi, nostamaan nenän pystyyn ja jatkamaan taistelua.
Lopuksi vielä ehkä tärkein ohje työhaastatteluun. Älä missään nimessä niele sitä ”Ole vain oma itsesi” -soopaa. Been there done that. Tai ainakin toleroi vastauksesi huolella. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ”koiranpentu” ja ”maailmanympärimatka” ei ole se kaikista järkevin vastaus, kun mahdollinen tuleva työnantaja haluaa tietää mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi. Vaikka olet nuori ja tyhmä ja ensimmäisessä työhaastattelussasi, on se yksinkertaisesti liikaa informaatiota.
Oikea neuvo on: Be yourself, but not too much.
Jos aurinko eksyy Växjöhön, voi se eksyä risukasaankin?
10 comments for “Työhaastattelu”