(not) Sleepless in Seattle

Nyt ollaan couchsurffattu Seattlessa kaksi yötä Ikean sohvalla upeassa kaksiossa Capitol Hillillä ja tutustuttu Sarahiin ja Stevien, jotka puolestaan tutustutti meidät hurmaavaan kotikaupunkiinsa ja lempipaikkoihinsa. Ja nyt matka jatkuu kohti Oregonia ja Hillsborota ja J:tä & S:ää.

Kanada jätettiin taakse haikein mielin, vaikkei sitä kaiken rehellisyyden nimissä kovin kauan voinut haikea olla, kun tiesi edessä olevaan kaksi viikkoa road trippiä USA:n länsirannikolla ja matkan yhden pääasian; surffaamisen Etelä-Kaliforniassa, olevan vielä edessä.

Kanadasta päällimmäisenä jäi mieleen upea luonto ja superystävälliset ihmiset. Ja karhu. Ja järvet ja aurinko ja upea fiilis: meidän unelmaloma on juuri niin unelmallista kuin uskallettiin toivoa.

Perjantaina tavattiin vielä Vancouverissa John, joka oli yksi meidän Maffra-jengin jäsen Australiasta. Ei oltu tavattu 7 vuoteen ja oli aivan kertakaikkisen mahtavaa nauttia parit bisset uuden lempikaupunkimme rantaterassilla vanhoja muistellen.

Ja nyt kun päästiin vanhoja muistelemaan, niin on se oikeasti kyllä aika satumaista ajatella, että silloin yli seitsemän vuotta sitten tavattiin J:n kanssa siellä pienen victorialaisen hostellin keittiössä ja tässä sitä nyt monen mutkan ja maan kautta huristellaan yhdessä Seattlesta Portlandiin ja meidän molempien koti sijaitsee samassa maassa.

No mutta sitten Seattleen. Olin valinnut couchsurf-hostimme hyvien referenssien perusteella ja nappiin osui. Steve ja Sarah olivat 27-vuotias Ohiosta Seattleen 4 vuotta sitten muuttanut pari, joka tarjosi meille sohvassa lisäksi mahtavan, paikallisen katsauksen kotikaupunkiinsa sekä heidän seattlelaiseen arkiearkielämäänsä. Voiko olla mahtavampaa tapaa tutustua uuteen kaupunkiin kuin paikalliset ihmiset, jotka näyttävät sinulle kotikaupunkinsa kuten sen itse näkevät ja kokevat, vievät sinut lempipubeihinsa ja ravintoloihinsa – sellaisiin, jotka eivät löydy jokaisen matkaoppaan sivuilta? Ja jopa omaan työpaikkaansa, joka on muuten yksi Seattlen korkeimmista rakennuksista ja jonka supercoolista, 42. kerroksessa sijaitsevasta toimistosta, näki lauantai-iltaisen Seattlen keskustan auringonlaskun aikaan. Ja jopa sen kuuluisan Space Needlen, jonne kaikki turistit menevät maisemia katsomaan ja maksavat itsensä kipeäksi. Nyt siis Space Needle oli osana meidän maisemaa, jota katselimme ylhäältä käsin. Voin sanoa, että ei ollut ikävä omaa Tingsrydin toimistoa.

Ihmiset, jos haluatte kokea jotain vähän enemmän, menkää vieraiden ihmisten sohville nukkumaan ja kerätkää kokemuksia, joista ette olisi osanneet edes haaveilla.

Ja ai niin, myös baseballia oltiin katsomassa. Siitä kertokoot se, että melkein unohdin mainita koko asian (miten on mahdollista, että 3,5 h kestävässä pelissä ei tapahdu yhtään mitään?!)  Kokemuksena toki tämäkin oli ihan mielenkiintoinen mutta ensi kerralla tullaan sellaiseen aikaan, että pääsemme katsomaan korista.

Lopuksi pahoittelen tämän postauksen kuvien laatua. Netti on toisessa ja kuvat toisessa puhelimessa, joten Seattlen kuvat seuraavat perässä.

 

  4 comments for “(not) Sleepless in Seattle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.