Usein matkoilla näkee ja kokee mahtavia asioita, mutta kun sitten jälkeenpäin miettii reissun mieleenpainuvimpia hetkiä, ovat ne yleensä aina niitä, jotka on kokenut toisten ihmisten kanssa. Tai ainakin ne upeimmat kokemukset ja muistot haluaa jakaa toisten ihmisten kanssa.
Tai sitten sitä haluaa tehdä muistoja ihan täysin uusien ihmisten kanssa.
Kiirunan leirintäaluella telttanaapureinamme oli norjalainen pariskunta kolmen lapsensa kanssa. Kyselimme vinkkejä Lofooteista ja juttelimme niitä näitä. Lapset halusivat meidät mukaansa Kubbia pelaamaan ja meitähän ei pelitouhuihin tarvitse montaa kertaa houkutella. Kaivoimmepa jopa Mölkyn automme uumenista ja pelasimme myöhään yöhön.
Aamulla perhe oli jatkamassa matkaa. Koska kotimatkamme Lofoottien jälkeen kulkisi läheltä heidän kotiaan, sanoi perheen äiti: ”Tulkaa käymään ohi ajaessanne.”
No mitäs me, kun kerran kutsu käy niin kyllähän me tulemme. Lofooteilta lähtiessämme viestittelimme aikataulustamme saamamme Instagram-tilin kautta ja halustamme tulla moikkaamaan. Emme kuitenkaan saaneet vastausta ja seuraavana päivänä olimmekin ajaneet jo 30 km heidän kotikaupunkinsa ohi, kun saimme viestin: ”Joo kivaa tulkaa, meiltä löytyy sekä telttapaikka että vierashuone”. Mietimme hetken mitä tehdä, mutta päätimme kääntyä takaisin ja käydä moikkaamassa uusia tuttaviamme.
Emme oikeastaan tienneet mitä odottaa ja koko tilanne tuntui vähän absurdilta: Olimme Pohjois-Norjassa. Olimme tavanneet leirintäalueella Ruotsissa perheen, jonka kanssa joimme yhtenä iltana vähän viiniä ja pelasimme seurapeliä ja tässä me nyt olimme; kaksi tuikituntematonta ihmistä matkalla heidän kotiinsa.
Mutta kuinkas siinä sitten kävikään. Meidän ”tulemme mielellämme moikkaamaan kun ajamme ohi”, muuttui yhdeksi reissumme ehdottomista kohokohdista ja jäimme lopulta kahdeksi päiväksi. Pääsimme vaeltamaan vuorenhuipulle husky-koirien vetämänä, uimaan tunturipuroissa ja saunomaan ihanassa puusaunassa. Puhumattakaan kaikista niistä kokemuksista ja tarinoista, joita pääsimme keskenämme vaihtamaan.
Kotimatkalla pysähdyimme viellä kahdeksi yöksi Uppsalaan, jossa vierailimme J:n sukulaisten ja ystäviemme luona ja ei voi kyllä olla kuin kiitollinen niistä kaikista ihanista, hauskoista, ystävällisistä ja vieraanvaraisista ihmisistä, joita meillä on ilo tuntea. Ne sinetöivät jo ennestään upean matkamme ja tekivät siitä yhden kaikkien aikojen parhaista.
2 comments for “It’s always the people”