Jos viimeksi kehotin menemään nukkumaan vieraiden ihmisten sohville kokemuksia keräämään, niin nyt voin kertoa, että ainakin yhtä elämysrikasta on nukkua tuttujen ihmisten sängyssä.
Päästiin aitiopaikalta tutustumaan 2 x J:n & 2 x S:n amerikkalaistuneeseen arkielämään Hillsborossa, joka sijaitsee n. 15 min päästä Portlandista. Saavuimme sinne sunnuntaina ja vietimme kaksi aktiivista päivää lähiympäristöihin tutustuen, amerikkalaisia tapoja oppien (ja kaiken suuruutta ihmetellen) ja kuulumisia vaihdellen. Aiemmasta kohtaamisesta olikin kulunut ehkä sellaiset 10-20 vuotta, mutta sitä ei huomannut kyllä mistään.
Kun ihmiset ovat niin kertakaikkisen mukavia ja vieraanvaraisia ja hauskoja ja ystävällisiä ja mielenkiintoisia kuin perhe O on, niin ei voi kyllä kun allekirjoittaa taas sen, että ne on ne ihmiset, jotka tekevät matkustamisesta elämyksellistä ja mieleenpainuvaa.
Janne oli ottanut maanantain vapaaksi ja lähdettiin päiväretkelle parin tunnin päähän Mt. Hoodille ja voi pojat minkälaiset olivat maisemat! Kyllä meitä on nyt lellitty ja sielua ruokittu niin huikeilla maisemilla, että ei mitään rajaa. Sieltä ajelimme Hood Riverille, jossa n. 37 asteen helteessä ihailimme kitesurffaajia ja yritimme selvitä kuumuudesta. Illallisen söimme Portlandissa ja kotimatkalla poikkesimme (= ajoimme ohi) Niken pääkonttoriin, joka oli kyllä enemmänkin kuin ”konttori” (Nike-kylä olisi kuvaavampi nimi) ja epäilemättä maailmaan coolein työpaikka. Tiistaina pääsimme nauttimaan tax free -shoppailusta S:n ja lasten kanssa (siis WAU!) ja sitten olikin jo kahden päivän vierailu ohi ja aika laittaa auton nokka kohti Kaliforniaa.
Kertakaikkisen ihana vierailu ja oli hellyyttävää kuulla lasten suusta: ”Miks te ette voineet mennä ekaks sinne surffikurssille ja sitten tulla tänne, niin olisitte voineet olla täällä kuinka pitkään vaan”.
Lapsilta opin myös hyvän road trip -leikin, jossa tarkoituksena on löytää kaikkien eri osavaltioiden rekisterikilvet vastaantulevista autoista (tai ihan mistä autoista tahansa). Lapsilla oli sellaiset hienot mangneettikirjat , joissa autonkuviin lätkäistään aina sen osavaltion magneetti, joka on nähty. Mä kirjoitan tylsästi nimet vain vihkoon, mutta leikki on koukuttava ja nykyään juoksen aina jokaisen parkkipaikan läpi ennen ja jälkeen parkkerauksen. Tänään Redwoodin national parkissa törmättiin yhteen pariskuntaan, jotka olivat Massachusettsista, ja oli lähellä etten kysynyt MISSÄ TEIDÄN AUTO ON PARKISSA. Lisäksi pikku J (enkä tarkoita nyt Jannea), inspiroi minua keräämään kiviä rannoilta ja nyt matkalaukussa on ainakin puolikiloa lisää painoa, kun olen löytänyt vähän kotiin viemisiä.
Tänään olemme siis haikkailleet Redwoodissa, jossa on maailman korkeimmat punapuut ja huomenna matka jatkuu San Franciscoon. Nyt yötä Ukiah-nimisessä kaupungissa 50 dollarin motellissa, mutta näistä lisää ensi kerralla.
Kuvat Hillsboron lähiympäristöistä (osan kuvista on napannut Janne):
2 comments for “Hillsboro”