”Omistaminen merkitsee vain huolia ja matkalaukkuja, joita joutuu raahaamaan mukanaan”. Näihin Pikku Myyn viisaisiin sanoihin luotan minäkin ja pakkaan kolmen viikon Portugalin matkalleni vain käsimatkatavarat. Aurinko siellä paistaa kuitenkin! Ja tulevan kolmen viikon aikana olen märkäpuvun ja bikineiden lisäksi suunnitellut käyttäväni joka tapauksessa vain paria toppia ja shortseja. Ja niille ei nyt isoa matkalaukkua tarvita.
Lähden siis kohta Portugaliin! Ou jee. Kun asuu ”toisessa maassa”, niin usein kaikki lomat, minulla ainakin, suuntautuvat koto-Suomeen. Nyt päätin pitkästä aikaa ottaa lumisateiden sijasta suunnan kohti etelää ja lähteä Portugaliin surffaamaan. En siis ole surffannut aiemmin ja lähden matkaan yksin (FAQ, toim. huom.) Fiilikset alkavat pikku hiljaa olla lomaisat: Kolme viikkoa aurinkoa, lämpöä, merta, korkeita aaltoja, isoa unelmaa ja pieniä huolia. ”Tarkoitus on elää ja kerran kuolla, henkeen kaikki vetää ja sormet nuolla….” Odotukset on korkeat, mutta niinhän se tuppaa olemaan kun pää on pilvissä.
Missasin jostain syystä surffaamisen Australiassa ja Espanjassa ollessani kokonaan, joten ihanaa taas kerran kun vanhan unelman voi laittaa toteen vaikkakin vähän viiveellä. Luulen, että minulla on kaikki valmiudet pysyä laudan päällä ihan hyvin. Hyvä tasapaino, vahva keskivartalo, vantterat (Hammarbergien) jalat ja ääretön itseluottamus… Ainoana murheenkryyninä on nuo onnettomat korvani, mutta enköhän saa ne jollakin vuorattua umpeen. Sinitarraa en enää niihin uskalla laittaa muutama kuukausi sitten sattuneen päivystyskäynnin jälkeen (ensin sairaanhoitaja sanoo: ”Anteeksi vaan, mutta minun on ihan pakko nyt nauraa” ja sitten lääkäri: ”Mutta eihän sinitarraa kuulu korviin laittaa”), joten vedeltä suojaamiseen täytyy käyttää vähän tavanomaisempia keinoja, kuten ihan vaikka niitä korviin tarkoitettuja muovisia korvatulppia. Mutta siis ihan ylimääräisenä huomautuksena sanon vaan, että suomalainen sinitarra on parempaa kuin ruotsalainen. Ennen tätä keikkaa ei nimittäin ollut vielä korvalääkäriin sen takia täytynyt mennä.
Mutta takaisin matkaan (jipii jipii jipii). Ensimmäisen viikon vietän surffihostellissa Ericeirassa ja se jälkeen suunnitelma on toimia fiiliksen mukaan eli ilman suunnitelmia. Lissabon on kiva katsastaa ja ehkä Porto, Estoril ja Cascais. Mutta ei ole täysin väärin tehdä kolmen viikon rantalomaakaan. Suurin harmi tietenkin on, ettei pupumuruni pääse lähtemään mukaan edeksi osaksi matkaa, mutta täytyyhän sitä jonkun töitäkin tehdä, että kultsi voi rauhassa keinutella laineilla.
Niin ja kuinkas sattuikaan, että melkein kaikki junayhtiöt täällä Etelä-Ruotsissa on nyt lakossa. Kävi aikamoinen mäihä, että lentoni lähtee iltapäivällä eikä aamulla, jolloin Köpikseen ei olisi tältä suunnalta mennyt ensimmäistäkään junaa. Nytkin matkasta saa pulittaa 200 kruunua enemmän ja vaihtaa täytyy kerran, mutta ainakin pääsen matkaan. Mutta että se minun kuuluisa matkustustuurini alkoi tällä kertaa jo ennen matkaa. Ja todennäköisesti jatkuu Madridissa, missä on vaan 50 minuutin vaihto. No onneksi ei sielläkään varmaan kylmä tule vaikka lennon missaisikin. Ja eipä matkatavaratkaan ole taakkana tai vaarassa päätyä väärälle kentälle. Ja eipä ole Madridissakaan tullut ennen käytyä. ;-)
Joten ihanaa lomaa minulle ja kaikille muillekin. Nauttikaa, laulakaa, uikaa, rakastakaa, tuntekaa, humaltukaa, eläkää! Kesä on lyhyt ja elämäkin saattaa olla.
10 comments for “Pää pilvissä, jalat laudalla”