Me ihmiset haluamme aina puhua ja kertoa tarinoita. Useimmiten itsestämme. Mitä me olemme tehneet. Mitä me ajattelemme. Miten meidän mielestämme. Välillä on vaikea keskittyä kuuntelemaan, kun odotamme vain, että pääsemme itse puhumaan.
Moniko on oikeasti kiinnostunut mitä toisilla on kerrottavana? Kuinka moni oikeasti kuuntelee ja kuinka moni on hiljaa vain odottaessaan, että pääsee itse puhumaan?
On selvää, kun esim. kahvipöydässä istuu monta ihmistä, istuu keskustelussa silloin myös monta ihmistä joilla on paljon kerrottavaa. Asioita ja varsinkin hauskoja kokemuksia on mukava jakaa. Kuitenkin välillä tuntuu, että ei millään maltettaisi olla hiljaa, kun toiset puhuvat. On paljon tärkeämpää päästä itse puhumaan.
Mutta miksi? Koska me ihmiset olemme itsekeskeisiä? Koska tapamme keskustella on peilata asioita omiin kokemuksiimme ja tästä syystä kaikki kertomamme asiat alkaa minä, minulla, minä sanoin, minä näin? No ei kai siinä. Mutta jos joskus ei olisikaan vaikea kysyä, että mitäs sinä ja miten se sinulla meni? Kokeilla kommentoida toisen asiaa sen sijaan, että puhuisi itse.
Olen ottanut käyttöön tietoisen kuuntelun. Mietin sen näin: Minä tiedän tarinani. Ne kulkevat mukanani ja voin kertoa ne koska tahansa uudestaan. Näiden ihmisten kokemuksia ja mielipiteitä en välttämättä tule kuulemaan uudestaan. On mukavaa ja mielenkiintoista kuunnella kuinka heille on käynyt. Miettiä miksi he suhtautuvat tähän asiaan näin. Miksi heille on tärkeää kertoa tämä asia minulle ja muille. Ehkä oppia jotakin. Ehkä inspiroitua.
No okei, jos aiheeseen liittyvä oma tarinani on todella hauska, huudan sen häikäilemättä kaikkien päälle enkä kuule tai kuuntele mitään tai ketään.
En todella ole tässä sädekehä pään päällä. Kaikki minut tuntevat tietävät, että minä jos kuka pidän puhumisesta. Välillä joudun tekemään töitä ymmärtääkseni, että kaikki ajatukseni eivät aina välttämättä kiinnosta kaikkia. Olen venyttänyt ymmärtämykseni muutaman kerran jopa niin pitkälle, että olen antanut armoa J:lle jättämällä jonkin järkyttävän tärkeän syväanalyysin tutun tutun tutusta myöhemmäksi nähdessäni hänen harhailevan katseensa ja lupsahtelevat silmäluomensa.
Mutta olen aina tykännyt myös kuunnella. On kiinnostavaa kuulla eri asioista eri ihmisten kertomana. Kysyä ja kuunnella. Koska kysymällä oppii. Kuuntelusta puhumattakaan. Ihmiset ja asiat ja tarinat ovat mielenkiintoisia. Tylsästäkin keskustelusta voi saada irti vaikka mitä kun osaa kuunnella oikeita asioita. Ihmisille on tärkeää, että heitä kuunnellaan. Tiesitkin varmaan, että kuuleminen ja kuunteleminen on kaksi eri asiaa?
Kun seuraavan kerran kysyt mitä kuuluu, kuunteletko myös vastauksen?
4 comments for “Kuunteletko sinä?”