Ilon ihmiset

”Monelta ajattelit lähteä pyöräilemään? Sun reitti menee mun kodin ohitse, mä tulen sitten kannustamaan sua. Lupaa sitten ettet lähde ennen kolmea, niin mä ehdin tulla katsomaan.”

Sanoi työkaverini, kun erään viikon päätteksi olin ajatellut pyöräillä 47 kilometrin matkan töistä kotiin. Oletin hänen vitsailevan, mutta kun noin reilun 10 kilometrin jälkeen kaarsin erään pikkukylän erään keltaisen talon ohitse, näin 4 henkilön ryhmän ja kuulin valtaisan kannustuksen: ”Heja Anna, heja Anna”. Työkaverini ja hänen lapsensa ja lasten kaveri seisoivat tien vieressä ”Kämpa Anna, trevlig helg” -kyltti kädessään minua kannustaen.

En voinut kuin hymyillä loput 37 kilometriä. Ja koko viikonlopun.

Tämä spontaani kannustustuokio sai minut miettimään sitä iloa ja yksinkertaista otetta elämään, joka toisilla ihmisillä on. Ilot etsitään joka asiasta vaikka väkisin. Tehdään toiselle jotain, josta toiselle tulee hyvä mieli. Tehdään jotain sellaista, jota useammalle ei tule edes mieleen tehdä. Jotain, jonka ihan yhtä hyvin voisi jättää tekemättä.

Ei työkaverini olisi tarvinnut perjantai-iltapäivänä työpäivän päätteeksi tulla kadun varteen lapsineen nököttämään ja odottamaan, että vilahdan pyörineni ohi. Kun ihastelin asiaa maanantaina töissä, hän sanoi olleensa vaikuttunut siitä, että pyöräilen sellaisen matkan töistä kotiin ja halusi näin osoittaa tukensa suoritukselleni. Minä väitän, että sata kertaa vaikuttavampaa oli hänen panoksensa kerätä kasaan kannustusjoukot, tehdä kannustuskyltti ja ilmestyä reittini varrelle.

Kuinka iloinen olenkaan, että minulla on työkavereinani tällaisia ihmisiä.

Puhutaan, kuinka pienistä asioista tulee hyvä mieli. Nämä työkaverini kaltaiset ihmiset ovat juuri niitä, jotka tekevät niitä pieniä asioita. Tekevät asioita, joita heidän ei tarvitsisi tehdä tai jotka he hyvin voisivat jättää tekemättä. Nämä ihmiset ovat myös niitä, jotka nauravat päivät pääskytysten ja tuovat iloa koko toimistoon. He ovat mukaansatempaavia ja he sanovat positiivisia asioita toisista ihmisistä. Heidän läheisyydessään haluaa olla ja tulla heidän kaltaisekseen.

Aloin miettimään milloin itse olen viimeksi tehnyt toiselle ihmiselle jotain kivaa ihan vain sen takia, että siitä tulee toiselle hyvä mieli (kotona teemme toki  jatkuvasti tällaisia asioita, mutta niillä on hintansa: ”Voisitko hakea mulle vettä?” ”Maksaa 10 suukkoa.” ”Viisi.” ”Kahdeksan tai en hae.” Tai: ”Mä voin hieroa sun hartioita jos sä teet ruoan illalla.” ”Okei. Jos saan vielä 5 minuuttia selänraavintaa siihen lisäksi niin voin myös tiskata.” Tekomme ovat toki hyviä, mutta toimivat silmä silmästä. Toimii meille kahdelle kuin junan vessa, mutta nyt oli tarkoitus miettiä, niitä hyviä tekoja, jotka tehdään ilman, että halutaan jotain takaisin).

Se oli nyt loppukeästä. Kirjoitin pienen kiitosviestin, itseasiassa tälle samaiselle työkaverille, kaikesta avusta ja neuvoista joita kesälomien aikaan häneltä sain. Piirsin pienelle paperilapulle pienen kesäisen kuvan ja paljon aurinkoa ja värittelin kukat ja taivaan ja kiitin ja toivotin hyvää lomaa. Heti lomalta palattuaan hän tuli kertomaan kuinka iloiseksi pieni kiitoslappu oli hänet tehnyt.

Niinpä. Ilot tulevat pienistä asioista ja usein minimaalisen pienellä panostuksella. Ja parhaat teot ovat niitä, joita kenenkään ei tarvitse tehdä, mutta joita joku tekee silti.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.