Sitä aina ajattelee, että minäpäs en ole vanhentunut yhtään. Taulussa kolmeviis, mutta mieli edelleen kuin kahdeksantoistavuotiaalla. Itse olen lapsenmielinen. Ja lapsekas. Ja lapsellinen. Ja vaikka mielelläni väitänkin, että pääkoppani sisässä asustelee vielä se parikymppinen neitokainen, olen varma, tai ainakin toivon, että viimeisen viidentoista vuoden aikana on jotakin henkistä kasvua tai ylipäätään jotakin muutosta (parempaan), tapahtunut. Lapsettomana, autottomana, koirattomana, työttömänä ja… Read more →
