Surffia ja suuria tunteita

Portugal2

Arvatkaapas mistä nämä kuvat on? Arvatkaapas kuka oli siellä? Ja mitä tekemässä? Ja milloin?

Tiedän, kertakaikkisen epäjännittävää seurata matkakertomuksiani. Kovaa hypetystä ihanasta ja itsenäisestä surffausmatkasta Portugaliin ja sitten…. neljään kuukauteen ei hiiskahdustakaan blogirintamalla. Matkalla kyllä yritin kovasti kirjoittaa, mutta keskellä päivää 30 asteen helteessä hikisessä internetkahvilassa ei vain irronnut. Päivän päätteeksi Lissabonin hämärtyvässä kesäillassa hostellin hitaalla koneella ”väärän” näppäimistön kanssa, muiden jakamassa päivän kertomuksia puutarhassa muutaman oluen parissa….niin ei vain irronnut. Tiedän, hyi minua. Tällaisilla tyypeillä ja tällaisilla tekosyillä voidaan ne haaveet matkakirjoittajan ammatista hylältä jo ennen kättelyä. Mutta sitkeästi jatkan blogistin uraani kuitenkin ja palaan tiivistetysti takaisin neljän kuukauden takaiseen reissuuni. Ja mikäs sen mukavampaa syksyn pimeinä iltoina kuin palata muisteloissa kesän meininkeihin.

Portugal

Kolmen viikon matkani oli juuri sitä, mitä halusin. Merta, aurinkoa, surffaamista, naurua, uusia tuttavuuksia ja kepeää oloa. Itsetutkiskelua ja yksinoloa, elämän tutkiskelua ja yhdessäoloa.

Ericeira2Matkani seuraili ennalta suunnittelematonta reittiä Ericeira-Lissabon-Peniche-Lissabon. Käväisin myös Sintrassa, Cascaisissa ja Estoriliissa. Lissaboniin rakastuin. Ericeiraan en menisi uudelleen muuta kuin surffaamaan. Penichen rannoilla voisin istua ja sen aaltoihin sukeltaa joka ikinen päivä. Sintran palatsit olivat upeita. Cascais oli pettymys, Estoril ei myöskään minun silmissäni ollut satumaisen eksoottinen, niin kuin monesta paikasta etukäteen olin lukenut. Taaspa tuli todistettua, että mistä joku tai vaikkapa ”kaikki tykkää”, ei ollenkaan tarkoita että itse tykkää. Ihana, ihana vapaus valita ja mennä sinne minne itse tahtoo!

No mutta siihen surffaamiseen. Se oli juuri niin ihanaa kun olin ajatellut sen olevan. Ja (fyysisesti) paljon raskaampaa kuin olisin sen koskaan kuvitellut olevan. Alkupäiville meille sattui tosi tuuliset ilmat. Aallot olivat niin voimakkaat, että jo itse mereen pääseminen (saatika sitten laudan päälle pääseminen soutamisesta puhumattakaan) oli työn ja tuskan takana. Ajattelin ennen kurssia, että kahden tunnit opetustuokiot joita meillä päivittäin oli, eivät riittäisi mihinkään vaan viettäisin vedessä kepeästi harjoitellen koko päivän. Kuvat coolista surffibabesta mureni aika äkkiä kun märkäpuku läskiseen ihoon liimaantuneena tuskin jaksoi edes isoa harjoittelulautaa veteen kantaa. Niin olin uupunutta tyttöä parin tunnin surffauksen (lue: aaltojen kanssa kamppailun) jälkeen, että vaikka märkäpukua ja lautaa olisi saanut lainata itsenäisesti koko päivän tuntien ulkopuolellakin, oli hostellin aurinkotuoli ja taivaalta mollottava keltainen pallukka houkuttelevampi vaihtoehto loppupäivälle. Tähtihetkiä muuten oli, kun toinen opettajistamme ihka ensimmäisen tunnin jälkeen kysyi olenko surffannut ennen. Tarkoituksena oli todennäköisesti harrastaa kohteliasta small talkia uusien kurssilaisten kanssa, mutta otin kysymyksen suorana henkilökohtaisena kehuna.

Surffaamaan osa 1Aallot ovat ihania, meri on ihana ja biitsit ovat ihania. Meressä on oma elämänsä, jossa ihminen on pieni ja nöyrä. Meri antaa sen minkä antaa ja ihminen ottaa sen minkä pystyy. Ylpeimmilläni olin silloin, kun ensimmäistä kertaa menin yksin veteen. Onnellisin joka kerta kun pääsin laudan päälle ja tunsin laineen allani. Pelästyksissäni aina hetken aikaa, kun aalto oli iskenyt minut syvyyksiin laittaen tekemään parit kuperkeikat. Iso onnellisuuskohtaus, kun ensimmäisen yksin surffauskerran jälkeen ”asiantuntevasti” puhuin kamojen vuokrapaikan omistajan kanssa surffaamisesta ja sääolosuhteista. Olin niin tärkeänä, että. Huikeita juttuja!

surffaamaan osa 2Tuliaiset: Viikon surffikurssin saalis oli yksi irronnut varpaankynsi ja yksi lohjennut hammas. Lisäsaaliina rutkasti onnistumisen tuntetta, ylpeyttä, hymyä, kipeitä lihaksia ja aurinkoa. Paljon mukavia ihmisiä, monta kylmää olutta ja täyttymyksen tunne yhden unelman täytäntöön panosta. ”Elämän nälkä, istuu olkapäällä….”

 

Surffileirillä Ericeirassa

 Kuvat: Rapture Camps & Anna

 

 

  10 comments for “Surffia ja suuria tunteita

  1. Raija
    22.10.2014 at 20:16

    Olipas tosi mukava lukea blogiasi pitkästä aikaa, vaikka tosin olen saanut tosta reissusta kuulumisia jo aikaisemmin. Innolla odotan lisää.

    • Anna
      23.10.2014 at 14:36

      Kiva kuulla! Lisää tulossa pian!

  2. matti
    23.10.2014 at 09:53

    Kiva lukea piiitkästä aikaa Sun blogisivua, reissu oil varmaan ikimuistoinen. for once in lifetime..viuu,viuuu. Kivat kuvat tekevät pikantinlisän tarinaasi! Uutta blogia odotellessa!

    • Anna
      23.10.2014 at 14:38

      Viime kerrasta tosiaan on mennyt hetki, mutta nyt luvassa säännöllisempää päivitystä. Lupaan lupaan lupaan ;-)

  3. Vilkki
    23.10.2014 at 15:15

    Mukava kertomus

    • Vilkki
      23.10.2014 at 15:17

      Kirjoitin:”Mukava kertomus”. Koska lisää? Vii vant moor

    • Anna
      23.10.2014 at 20:37

      Kiva kuulla, että lisää halutaan. Saamanne pitää :-)

    • Anna
      24.10.2014 at 20:13

      Lisää tulossa, stay tuned! :)

  4. Noora
    23.10.2014 at 23:53

    Kiitos kuulumisista, johan tätä onkin odotettu :) Mahtavia kuvia ja ihanalta kuulosti reissu!

    • Anna
      24.10.2014 at 20:12

      Surffibabe kiittää ;-) Ja kuvia teidän matkasta sitten kanssa tänne päin, kiitos :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.