Pakatako vai eikö pakata

Joskus sitä ei ehdi edes lähteä matkalle,  ennen kuin asioita sattuu ja tapahtuu. Tässä lyhyt katsaus tähän viikkoon ja siihen, mitä tapahtui kuin olin tyytyväisenä itseeni painanut,  ”Julkaise”-nappia jukaistakseni edellisen blogikirjoitukseni: Bling! Sain sähköpostia surffihostellista (puoli minuuttia sen jälkeen, kun olin blogissa ylpeänä julistanut matkasuunnitelmamme ja kuinka me niin olemme paljon suunnitelleet ja varanneet) että olin varannut väärin (yhden hengen… Read more →

Unelmien road trip

Vielä kuusi yötä, viikko töitä, vähän pakkaamista, viimeisiä hankintoja ja tämän kesän, ellei jopa tämän elämän, unelmareissu on tosi asia. Joskus en meinaa ymmärtää, että olen antanut kulua kokonaiset 37 vuotta ilman teiniunelmani toteen laittamista ja nyt kun siihen on enää muutama yö, en meinaa housuissani pysyä. Pohjois-Amerikka here I come! Tämän hetken travel plan näyttää tältä: Vancouver–Whistler–Seattle–Hillsboro–San Francisco–San Clemente–San… Read more →

Pariisin kevät

Pariisissa juovutaan elämästä, viinistä ja rakkaudesta. Pariisista tullaan kotiin ja sinne ikävöidään aina takaisin. Itse tulin hetki sitten, ja haluan jo takaisin. Mitä Pariisi sitten on? Romantiikkaa ja historiaa. Kiirettä ja kliseitä. Kaikkialta pulppuava elämää. Kaupunki, jossa romantiikka ja elämän todellisuus tanssivat käsikädessä elganteilla, arvokkuutaan huokuvilla kaduilla. Ihmisiä, autoja, pyöriä, skoottereita, katumyyjiä, kahviloita, kerjääjiä, musiikkia, mustaa, valkoista, keltaista ja punaista … Read more →

Suomi & Ruotsi

Ruotsi-Suomi 2-2

Havaintoja Ruotsissa asumisesta, osa kaksi. J kiusaa minua usein, että olen nykyään ”enemmän ruotsalainen kuin suomalainen”. Tämä on toki leikkimielistä kiusoittelua (joka kuitenkin saa verenpaineeni pienoisesti koholle), mutta varmasti olen omaksunut enemmän ruotsalaisia piirteitä itseeni, kuin mitä minulla oli tänne muuttaessani. On selvää, kun jossakin maassa on asunut melkein viisi vuotta, että sitä mukautuu ja muuttuu varmasti pitkin matkaa itsekin. Tästä esimerkkinä vaikkapa jo… Read more →

Elämännälkä

Eräs tuttavani aikoo kävellä Mexikosta Canadaan. Riemastuttavaa eikö. Itse sitä käy kävelylenkillä Växjö-järven ympäri. Hän aikoo kävellä yhden maanosan läpi. Toiset tykkäävät vähän pidemmistä lenkeistä. Hän sanoi itsensä irti töistä pari viikkoa sitten. Pomon ilme oli kuulemma ollut näkemisen arvoinen, kun oli kuullut syyn irtisanomiselle: Minä lähden kävelemään. Lähipiiri tietenkin alkoi heti olla huolissaan siitä ja tästä. Ja mitäs sitten… Read more →

Kuunteletko sinä?

Me ihmiset haluamme aina puhua ja kertoa tarinoita. Useimmiten itsestämme. Mitä me olemme tehneet. Mitä me ajattelemme. Miten meidän mielestämme. Välillä on vaikea keskittyä kuuntelemaan, kun odotamme vain, että pääsemme itse puhumaan. Moniko on oikeasti kiinnostunut mitä toisilla on kerrottavana? Kuinka moni oikeasti kuuntelee  ja kuinka moni on hiljaa vain odottaessaan, että pääsee itse puhumaan? On selvää, kun esim. kahvipöydässä istuu… Read more →

Hometown glory

Växjö on kuuluisa huonosta säästään. Täällä sataa aina. Tai tuulee. Tai sataa räntää. Tai on pilvistä.  Jos lähikunnissa, noin 30 kilometrin säteellä Växjöstä, paistaa aurinko/ei tuule/ei sada räntää, niin Växjössä ihan varmasti ei paista, tuulee ja sataa räntää. Kun nämä ovat lähtökohtina ja jokapäiväisiä totuuksia, on helppo yhtyä kaikkien marinaan Växjön huonosta säästä ja ainaisesta sateesta. Eikä vain yhtyä marinaan, vaan… Read more →

Pitkä ja pimeä yö…

”No ei Anna nyt pysty 90 kilometriä hiihtämään”, sanoi J puhelimessa veljelleen keskiviikkoiltana, kun tämä oli soittanut ja kertonut olevansa flunssassa, eikä näin pystyisi hiihtämään perjantai-iltana olevaa Nattvasaa. Ymmärsin kuulematta, että minua ehdotettiin mukaan leikkiin. Naurahdin huvittuneesti päätäni puistellen ja lähdin ruoantekoon. Kului viitisentoista minuuttia. Keittiöön kuulin, kun puhelinrinki kävi kuumana J:n kuumeisesti yrittäessä saada itselleen hiihtokaveria. Nattvasa hiihdetään yöllä… Read more →

Take me to the stars

”Where can I take you my love?” ”Take me to the stars.” Näillä sanoilla alkoi viime kesän toinen road trippimme Volvomme startatessa ensimmäiselle kaukomatkalleen Östra Ringvägeniltä kohti Etelää kello neljältä aamuyöllä. Ja vaikka ihan tähtiin asti ei päästykään, niin aika pitkälle kuitenkin. Vaikka road tripit onkin meille tuttua puuhaa Australia-ajoilta, mietitytti kuitenkin hieman, että ei kai parin viikon jälkeen kotiin… Read more →

Ilon ihmiset

”Monelta ajattelit lähteä pyöräilemään? Sun reitti menee mun kodin ohitse, mä tulen sitten kannustamaan sua. Lupaa sitten ettet lähde ennen kolmea, niin mä ehdin tulla katsomaan.” Sanoi työkaverini, kun erään viikon päätteksi olin ajatellut pyöräillä 47 kilometrin matkan töistä kotiin. Oletin hänen vitsailevan, mutta kun noin reilun 10 kilometrin jälkeen kaarsin erään pikkukylän erään keltaisen talon ohitse, näin 4 henkilön… Read more →